Suomen Merimiesunioni logo
Näytä alasivut

5.12.2019

Aimon joulu

Joulu se on perinteisesti rauhoittumisen, yhdessäolon sekä levon aikaa. Näin se on tavallisella kansalaisella. Vaan onpa meitä kourallinen ihmisiä Suomen kansasta, joiden joulu ei aina olekaan tuollaista. Ei ole pöydässä kinkkua, lanttu- tai muita laatikoita puhumattakaan riisipuurosta manteleineen.

Se on sellainen väki, joka seilaa maailman meriä, on se sitten joulu tai juhannus. Siinä missä maakrapu saa takuuvarmasti viikonloput sekä tietysti juhlapäivät kuten joulun vapaaksi, ei merimies aina tällaista ylellisyyttä saa. Merellä mennään eri tahdissa. Siellä ei tunneta viikonloppuja tai muita pyhiä. Laivat kulkevat riippumatta kuukaudesta, päivästä tai säästä. Siellä ollaan joko vapaavahdissa tai toimipaikalla. On se Aimokin monet joulut viettänyt merellä ja välillä tosi eksoottisissakin paikoissa. Niinpä niin..

Merimieshän on se, joka joutuu jossain kaukomaan satamassa jouluna syömään ehkä leipäpuun hedelmiä ja mangoja tai muuta yhtä kummallista. Juomaksikaan ei saada sahtia tai jouluolutta, vaan jotain kummallista ja oudon makuista palmulimonaadia. Eikä tule joulupukki ainakaan Korvatunturilta ja jos joku siten alukselle tulee, niin se on useimmiten merenjumala Neptunus jostain päiväntasaajan kieppeiltä ja tervaa merimiesten ja jopa matkustajien nenät mustiksi.

Vaan eipä merimiehen elämässä ole oikeastaan mitään hoopoa vaikkei joulua maissa kotona viettäisikään. On se jopa jossain mielessä toisinaan ihan mukavaakin. Harvat saavat viettää joulun vaikkapa Kap Verden saarilla, jossa paikallisen lautan merimiehillä on haalareiden lisäksi tonttulakki päässään. Se, jos jokin on eksotiikkaa! Saattaapa hyvinkin laivasi olla vaikka jossain maassa, jossa vallalla on islamin uskonto. Ei siellä jouluja vietellä, saati jouluruokia laivalle osteta.

Hii-O-Hoi! sanoo Aimo. On siinä suuri ero kotomaahan. Ja saahan se merimieskin aina silloin tällöin joulua Suomessa viettää. Itsepä on merimies valintansa tehnyt aikoinaan.

MUISTOJEN AIKA

Monia vuosia on Aimo meriä kyntänyt ja monen varustamon laivoissa. Yhden kerran hieman yli 25 vuotta sitten tuli Aimolle ja varmasti monelle muulle mieleen, jatkaako tästä vai jäädäkö maihin. Tuona päivänä saattoi moni muukin merenkulkija ajatella Aimon tavoin kaksikin kertaa, miten viettää tulevaisuutensa.

Tuona syyskuun aamuna oli niin kova merenkäynti, että Aimo putosi punkastaan lattialle. Myöhemmin tuli tieto, että Estonia on uponnut. Sielläkin oli varmasti ollut merimiehiä ystäviä keskenään kuten Suomen lipun alla olevissa paateissa. Silloin tuli Aimon mieleen erityisesti myös vuosien saatossa tulleet ystävät ja tutut. Heitä on ollut paljon ja joidenkin kanssa on tavattu vielä maissakin, vaikka seilausvuodet ovatkin monella jo takanapäin. Onpa niitä ystäviä Aimollekin siunaantunut vuosien varrella.

Valitettavan moni heistä on jo kuitenkin siirtynyt kaukaisen horisontin toiselle puolelle eikä se Aimokaan enää ihan teini-iässä ole. Olipa sitten jouluna kotona tai merillä, niin Aimo uskoo, että nuo ystävät palaavat usein mieleen joulun aikana viettää sitä sitten merillä tai maissa. Monena jouluna on ollut Suomen merenkulkurintamalla, jos ei muuta niin ainakin pientä kinanpoikasta tai jopa lakkomielialaa milloin mistäkin syystä. Mutta useimmiten joulu on saatu vietettyä hyvin niin maissa kuin merilläkin.

Hii-O-Hoi! Tälle joululle toivoo kaikkea hyvää Aimo kaikille entisille seilauskavereille niin töissään merillä oleville kuin jossain toisen horisontin takana matkaamassa meille tuntemattomia meriä, joissa Aimo uskoo heidän olevan myös rauhallisia ja vihdoinkin levossa maailman hälinältä, myrskyistä ja kiireestä. Viettäkäämme hyvä ja rauhallinen joulu missä ikinä olettekin.

 

Aimo Myräkkä