Suomen Merimiesunioni logo
Näytä alasivut

25.6.2019

Tommi Korpelan matka - Rahtilaivalta risteilyalukselle

TEKSTI JA KUVA: JUHA GRANATH

Näyttelijä Tommi Korpela teki seitsemän viikon edestakaisen merimatkan rahtilaivan kapteenina Yhdysvaltain itärannikolta Italian eteläkärkeen. Matkalla mies koki laivalla vallitsevan hierarkian, tutustui filippiiniläismiehistöön ja ajatteli suuria.

Vastikään Tommi Korpela hurmasi ja nauratti televisiossa miljoonayleisöä viihdetaitelija Gusuna M/s Romanticin Tukholman risteilyllä.

Kauniina toukokuun päivänä Helsingin keskustassa sijaitsevan Lasipalatsin terassille saapuu tutun näköinen lippahattupäinen mies.

Jylhästä kaverista tulee heti mieleen Häiriötekijä-elokuvan kaksi Jussi-palkinnon arvoista mieshahmoa: naisten ihailema Lapin erämaita kolunnut Kuksamies sekä Stadissa sikaileva peruskarju Makkonen.

Lähemmin tarkasteluna mies muistuttaa myös TV1:n menestyssarja M/S Romanticin hurmurilaulajaa Gusua, toisaalta taas saksalaisen Deadweight-elokuvan alakuloista rahtilaivan kapteenia Ahti Ikosta.

Näitä kaikkia mielikuvia ja mieshahmoja yhdistää yksi ja sama mies, näyttelijä Tommi Korpela. Suomalaisen elokuvan miesten mies. Mies, joka osaa itkettää ja naurattaa.

- Näytellessä en aina tiedä, mikä on roolihahmoa tai mikä on minua itseään. Kaipa näissä kaikissa kavereissa on jokin osa minua, Tommi Korpela pyörittelee.

Kapteenina mukavuuslipun alla

Helsinkiläinen näyttelijä Tommi Korpela on helppo kuvitella suuren rahtilaivan kapteeniksi. Miehen merikarhumainen olemus syntyy auktoriteettia tuovasta parimetrisestä varresta, karheista kasvoista ja hieman vinosta hymystä.

- Asuin lapsena Eirassa ja meri oli aina lähellä. Äitini isä vei minut pienestä pitäen kalastusreissuille, ja niiden myötä opin kunnioittamaan merta. Aikuisiällä olen siten kiertänyt kalastellen niin Suomen vesiä kuin maailman meriä, Tommi Korpela kertoo.

Pisimmän merimatkansa Korpela teki syksyllä 2015, kun mies astui mukavuuslipun alla seilaavaan Brugge-rahtilaivaan Yhdysvaltain itärannikolla Newarkin satamassa. Korpela oli kiinnitetty pääosaan laivan kapteeniksi saksalaiseen Deadweight-elokuvaan.

- Ohjaaja valitsi sitten normaalilla reitillä seilaavan konttilaivan. Yksi syy valintaan oli varmasti se, että laivan romanilainen kapteeni suhtautui elokuvaväkeen suotuisasti, Korpela muistelee.

Loka-marraskuussa kuvattu merimatka alkoi Newarkin satamasta ja jatkui itärannikkoa pitkin alas Georgian osavaltioon ja Savannahin satamaan. Sieltä matka kulki Marokon Marrakeshin ja Barcelonan kautta aina Italian eteläkärkeen ja takaisin Yhdysvaltoihin.

- Matkanteko oli alussa hidasta. Yhtiö halusi säästää löpöä, ja matka Jenkeistä Marokkoon kesti 12 päivää. Päivät kävivät välillä pitkiksi ja öisin kaikenlaiset kolinat ja sirinät häiritsivät unta. Parin viikon jälkeen kaikkeen tottui.

- Avomerellä oli maagisen kaunista mutta yksinäistä. Siellä mielen valtasi tunne, jonka koin vapauden ja suljetun tilan yhdistelmänä. Matka oli unohtumaton kokemus ja kunnioitukseni merimiehiä kohtaan kasvoi entisestään, Korpela muistelee.

Laivan kapteeni oli romanialainen, päällystö tuli Montenegrosta ja Serbiasta ja miehistö Filippiineiltä

Arjen rasismia

Ohjaaja Axel Koenzen luo pitkillä kamera-ajoilla ja vähillä vuorosanoilla elokuvaan ahdistavan ja alakuloisen tunnelman. Laivalla vallitsee tiukka hiearkia: päällystö asuu ja elää omissa oloissaan yläkerroksissa, alhaalla asustaa laivan filippiiniläinen miehistö.

- Laivan kapteeni halusi viettää aikaa kanssani ja samalla näyttää valtaansa. Kun istunto venyi aamutunteihin asti, kapteeni saattoi herättää keittiöhenkilökunnan tuomaan meille juustokuutioita. Teki useasti mieli sanoa, että hae itse kuutiosi, Korpela sanoo.

Matkan aika Korpela ystävystyi filippiiniläismiehistön kanssa.  Aikaa vietettiin yhdessä ja iltaisin kaikui karaoke. Elokuvan liikuttavin kohtaus on, kun Korpelan esittämä kapteeni Ikonen suostuu miehistön pitkän maanittelun jälkeen laulamaan haikean balladin ”A Horse without name”.

Balladin edetessä kapteeni Ikosen silmät kostuvat koti-ikävästä, näyttelijä Korpela sijaan roskan silmäänsä filippiiniläismiehistön työsopimuksista.

- He sitoutuivat kohtuuttomiin jopa yhdeksän kuukauden pesteihin. Matkamme aikana kolmesta miehistön jäsenestä tuli isä, mutta lapsiaan he pääsivät katsomaan ensimmäistä kertaa vasta puolen vuoden kuluttua. Se on rankkaa, Korpela muistelee.

Koko matkan aikana Korpela vietti vain yhden yön maissa, kun hän uusi viisuminsa Maltalla. Toinen näyttelijän maissa käynti oli vierailu satamakapakkaan, jossa kapteeni Ikonen purki ahdistustaan ja sai humaltuneilta ahtaajilta turpaan.

- Se oli rankka kohtaus. Onneksi kotimaan kapakoissa on rauhallisempaa, mitä nyt silloin tällöin joitakin selkään taputtelijoita, Korpela hymähtää.

Romantiikka katosi rahtilaivalla

Näyttelijä Korpela kohtaa mukavuuslippulaivan karun arjen, kun elokuvassa yksi miehistön jäsen putoaa lastausvaiheessa ruumamonttuun ja kuolee parin päivän kuluttua.

Kapteeni Ikonen on tehnyt virheen, kun hän on määrännyt laivan miehistön jäsenet auttamaan satamatyöläisiä laivan ahtauksessa.

Elokuvan onnettomuus johtaa tiukkaan jälkipyykkiin, jossa varustamo ja tavarankuljettajat ovat vastakkain ammattiliiton ja miehistön edustajien kanssa.

- Elokuvassa teen virheen, mutta tosielämässä laivalla näin, miten kiire, laivayhtiön jatkuvasti muuttuvat suunnitelmat ja menojen minimointi aiheuttivat vaaratilanteita. Nämä asiat puhuttivat miehistöä, mutta puheiksi ne jäivät, Tommi Korpela kertoo.

Lasipalatsin terassilla vissylasin ääressä Tommi Korpela tuumaa hieman haikeana, että parin kuukauden matka rahtilaivalla vei loputkin romantiikan rippeet merimiehen ammatista.

- Nuorempana tuli aina hiukan Junnu Vainion laulun ”albatrossimainen” olo, kun kaverit lähtivät merille. Sitä mietti pitkiä iltoja maailman metropoleissa ja helluja joka satamassa. Todellisuus olikin hieman erilainen, näyttelijä Korpela naurahtaa.

Romantiikka palasi risteilyllä

Kun ammattina on näyttelijä ja käsikirjoittaminenkin sujuu, niin rahtilaivan karusta todellisuudesta voi hetkessä siirtyä ruotsinlaivojen viihdemaailmaan. Tommi Korpela palasi laivalle viime kevään menestyssarjassa M/S Romantic.

Atlantti vaihtui Itämereksi, rahtilaiva Brugge Silja Serenadiksi ja kapteeni Ahti Ikonen viihdetaiteilija Gusuksi. Miljoonayleisön TV1:ssä saavuttanut neliosainen sarja tarjosi naurua, itkua, myötähäpeää ja tietysti taattua Korpelaa.

- Laiva ympäristönä oli minulle ja käsikirjoittajakaverilleni Jani Volaselle tuttu. Nuoruuden risteilyhölmöilyidemme lisäksi ammensimme aineistoa meidän ja Volasen perheen yhteisiltä risteilyiltä, Tommi Korpela kertoo.

Tommi Korpela ja Jani Volanen lähtivät siitä, että mikä naurattaa heitä, se naurattaa muitakin. Varustamo sen sijaan mietti tovin, minkälaisen kuvan kaksikon huumori antaa ruotsinlaivoista.

- Tyly ei saa olla, mutta kiusallinen ja häpeä saavat kulkea käsikkäin. Tarina syntyi sirpaleista: pienistä yksityiskohdista, ohikiitävistä hetkistä ja omista muistoista. Uskon että varustamokin oli loppujen lopuksi tyytyväinen tulokseen, Korpela sanoo.

M/S Romanticin risteilyvieraiden kaksoisolennot voi nähdä risteilyllä kuin risteilyllä. Oluen himossa sukulaispoikansa unohtava eno, viinan kanssa säheltävät nuoret, naisten perään kuolaava saamaton panomies ja itsensä sekaisin juova pikkukaupungin virkamies.

- Ilmeisesti onnistuttiin, sillä laivan henkilökunta vakuutti, että jokainen roolihenkilö on tullut vuosien myötä tutuksi työpaikalla, Tommi Korpela hymähtää.

Itämeren tila huolestuttaa

Meri on Korpelalle läsnä muutenkin kuin työn kautta. Näyttelijää huolestuttaa Itämeren jatkuvasti huonontuva tila. Luontoa rakastava mies on parhaillaan mukana mm. Hapeton Itämeri- ja Lääkkeetön Itämeri -kampanjoissa

- Hämmästyin kun kuulin, kuinka paljon viemäreistä kulkee puhdistamattomia lääkejäämiä Itämereen. Lääkkeetön Itämeri -kampanja kannustaa ihmisiä pudottamaan vanhat lääkkeensä apteekkiin vessanpytyn sijasta.

- Kun kalastan Helsingin edustalla, näen isojen laivojen aiheuttamien pyörteiden muljaavan vesiluontoa kovalla kädellä. Siinä luonto kärsii työllisyyden ja bisneksen nimissä. Toivottavasti laivoihin saadaan uutta tekniikka nopeasti, Korpela pohtii.

Alkukesästä kapteeni Ahti Ikonen ja viihdetaiteilija Gusu saavat uuden kaverin, kun Tommi Korpela sonnustautuu papin kaapuun Ulla Heikkilän ohjaamassa elokuvassa Eden. Kokoillan elokuva kertoo vanhan ja nuoren papin kiistoista rippukoululeirillä.

- Maailmalla on nyt kova nuorisoelokuvabuumi, johon suomalaisetkin elokuvan tekijät yrittävät päästä mukaan. Kesäkuu menee kuvauksissa ja loppukesä lomaillessa. Ikää on sen verran, että kesäteatterit eivät enää innosta, viisikymppinen Korpela vakuuttaa.

Syksyllä elokuvateattereihin tulevat Korpelan tähdittämänä maallikkosaarnaaja Maria Åkerblomin elämästä kertova ”Marjan lapset” sekä Lapissa kuvattu tylystä kaivospomosta kertova ”Viimeiset” -elokuva.