Suomi ja varustamot tarvitsevat arvoja

Suomessa on Euroopan korkein työttömyysaste. Työttömien määrä kasvoi 51 000:lla edellisvuoden tammikuuhun verrattuna. Tällä hetkellä yli 300 000 ihmistä on töitä vailla. Tilannetta ei helpota Petteri Orpon (kok.) hallituksen potkulaki, joka helpottaa irtisanomista. Määräaikaisten työsopimusten tekemistä helpotetaan: vakituisen työn saanti vaikeutuu.

Pienet yritykset ovat konkurssissa. Ruoka-avun jonot ovat kasvaneet niin suuriksi, ettei kaikille ei riitä jaettavaa. Sosiaaliturvan leikkausten myötä yli 30 000 lapsiperhettä on tippunut alle köyhyysrajan. Lapsuudenaikainen köyhyys heijastuu ihmiseen läpi elämän: lapsuuden ravinnon puute aiheuttaa terveysongelmia läpi elämän. Työttömyys ja rahattomuus aiheuttavat vanhemmille mielenterveysongelmia, jotka heijastuvat lasten elämään vielä pitkälle aikuisuuteen.

Suomessa oli vielä 1980-luvulla mahdollista tehdä sosiaalinen luokkanousu koulutuksen avulla, mutta nykyhallitus on leikannut rajusti koulutuksesta ja tutkimuksesta. Suomen kivijalka ei ole tänä päivänä enää puu: se on koulutus ja tutkimuskehitys, mutta esimerkiksi yliopistot ovat nykyhallituksen silmissä turhakelinnake. Tekoäly- ja muut korkean teknologian firmat hyötyvät julkisella puolella, kuten yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa, tehtävästä tutkimuksesta, koulutuksesta ja kehitystyöstä monin tavoin.

Yritykset tarvitsevat osaavaa työvoimaa kaikilla eri aloilla. Maailma on muuttunut ja ihmisillä saattaa olla elämän aikana useita eri ammatteja. Alanvaihtaminen aikuisena ei ole tänä päivänä poikkeus, vaan enemminkin sääntö. Tästä huolimatta hallitus poisti aikuiskoulutustuen, mikä heijastuu varsinkin merenkulkuun: alukset sähköistyvät ja alalla on hyvät työllistymismahdollisuudet nyt ja tulevaisuudessa maapuolen sähkömiehille, jotka voisivat vaihtaa alaa aikuisiässä aikuiskoulutustuen avulla.

Suomen ainoa keino pärjätä globaalissa kilpailussa suurempia valtioita vastaan ovat koulutus, tutkimus ja kehitys sekä työntekijöistä huolehtiminen. Hyvinvoiva työntekijä, joka kokee että häntä ja hänen tekemäänsä työtä arvostetaan, on valmis panostamaan työnsä jälkeen. Jos työnantajalta saatu palaute on vain kulujen karsimista, pompottelua, vähättelyä ja kehotusta sopeutua, työhön sitoutumisen taso laskee. Työntekijä ei saa olla varustamolle välttämätön paha.

Merimiehet työskentelevät laivalla eristyksissä muusta maailmasta, jolloin varustamon pitää panostaa miehistön hyvinvointiin ja käyttää aikaa heidän kuulumisiinsa. Kun laivan päältä lähetettyihin viesteihin ei vastata konttorissa tai paluupostina on tiukat terveiset, mieliala laskee. Varustamoissa on korkea aika ymmärtää, että henkilöstöresursseihin panostaminen on välttämättömyys niin konttorissa kuin aluksilla. Henkilöstöresurssien vähättely kostautuu liiketoiminnallisena tappiona. Ihmisyys erottaa meidät koneista: laivan päällä purjehtivalla merimiehille on tunteet ja hän tarvitsee toisinaan kuuntelijaa, tai vaikka lyhyttä vastausta, että viesti on tavoittanut siellä jossakin jonkun. Hänellä on tunne, että hänestä välitetään, kuunnellaan, kannustetaan ja selvitään kriiseistä yhdessä.

Suomi ja varustamot tarvitsevat arvoja. Merenkulussa ihmisten tasa-arvoinen kohtelu kansallisuutta, ikää, sukupuolta, seksuaalista suuntautuneisuutta ja uskonnollista tai poliittista vakaumusta kohtaan on vankkumaton. Lieveilmiöitä esiintyy, mutta niihin pyritään ja pitää puuttua heti. Yleisellä tasolla suomalaiset merenkulkijat ja Suomen lipun alla harjoitettava merenkulku voi olla erittäin ylpeää siitä – ja pitäisi mainostaa enemmänkin – että emme sorru ihmisten arvottamiseen. Merimiehillä on työn työn liikkuvan luonteen tähden ymmärrys ihmisyydestä: toinen saapuu Tallinnasta ja toinen Tukholmasta. Suomalaisissa merimiehissä on teheranilaisiakin. Yhtä perhettä olemme kaikki: suomalaisia merenkulkijoita.

Suomi rakentuu naisten ja miesten työntekoon ja suomalaisista merenkulkijoista lähes puolet on naisia. On tärkeä asia saada päättää omista asioistaan ja vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon, jota on suitsittu kovalla kädellä maailman suurvalloissa. Suomi oli maailman ensimmäinen valtio, joka antoi naisille äänioikeuden. Äänioikeuttamme – olitpa mies tai nainen - saamme käyttää jälleen vuoden päästä pidettävissä eduskuntavaaleissa.