Suomen Merimiesunioni logo
Näytä alasivut

10.5.2019

Jäämeren radan rahoituksessa haisee kolonialismi ja pilaantunut lohi


TEKSTI: SAANA LAMMINSIVU

Liikemies Peter Vesterbackan suunnitelmat rakentaa ja rahoittaa Jäämeren rata Rovaniemeltä Kirkkoniemeen pääosin suurvaltojen rahoituksen turvin nostaa esiin huolen Suomen infran ja maamme itsepäätäntävallan tulevaisuudesta. Se, joka rahoittaa Jäämeren rataa, saa myös julkisesti sanomattoman käyttöoikeuden rahoittamaansa ja rakentamaansa rataan. Tämä ei ole Suomen turvallisuuden kannalta välttämättä hyvä asia.
 

Mitä hyötyä Suomelle olisi siitä, että kiinalaiset tai norjalaiset saisivat kuljettaa maamme kautta tuotteitaan nopeammin Euroopan markkinoille ja sieltä pois. Ei kovin paljon mitään. Suomi toimisi vain renkinä suurvaltojen kuljetuksille. Kiinalaiset kuljettavat jo nyt rahtejaan omalla kalustollaan ja oletettavasti heikommilla työehdoilla Suomen satamiin. Kiinalaiset ovat kauppamiehiä. Se kenellä on rahaa, on myös valta. Kiinalaiset yritykset hallitsevat jo nyt maailmankauppaa. Kiinalla on suuria omistuksia Afrikassa, jossa maan esiintyminen vaikuttaa uuskolonialismilta.

Suomi on viimeisiä periferioita, jonne Kiina ei ole saanut jalansijaan ja rakennettua Silkkitieverkostoaan. Etelä-Euroopassa, muun muassa Italiassa, Kiina on ostanut maan satamia yksi kerrallaan itselleen, jonka myötä se on saanut tuotua markkinoille omia tuotteitaan oman reittiverkostonsa kautta. Kärsijöinä toimivat Italia ja Eurooppa.

Hyvä kysymys kuuluukin, toimiiko liikemies Peter Vesterbacka Suomen edun rakentajana vai oman edun tavoittelijana tehdessään sopimuksia Jäämeren radan rakentamisesta ohi Suomen virkamiesten ja maan hallituksen? Mikä on hänen intressinsä avata Suomen maaperä enemmistöltään ulkomaalaisrahoituksen turvin rakennettavalle infralle? Jäämeren ratahankkeen ympärillä pyörii myös muita lobbareita ja rahamiehiä, jotka ovat tilinsä jo tehneet tavalliseen palkansaajaan nähden. Liikemies näkee Jäämeressä suuret mahdollisuudet, joihin hän pääsee iskemään nyt kiinni ja tekemään tiliä, kun toimii nopeasti. Kysymys kuuluu, voiko Suomi luovuttaa maaperäänsä – merkittävää infraa – yhden huppariin pukeutuneen liikemiehen toimien perusteella.

Vesterbackan liikkeet Jäämeren radan ympärillä ovat kuin liukkaalla kalalla, kun hän käänsi kelkkaansa ja allekirjoitti Jäämeren radan rahoituksesta nyt norjalaisten kanssa. Vaihtuuko punaisen hupparin väri nyt siniseen? Norja on Nato-maa, joten se avaa toisen ulottuvuuden rataan Kiinaan nähden. Esitykset siitä, että norjalaiset saisivat lohensa radan kautta nopeammin Eurooppaan ovat hatusta vetäistyjä juttuja. Ratakuljetuksen lopputulos olisi, että lohi haisisi ennen kuin se pääsisi Saksan markkinoille.

Kolmen miljardin investointi lohenkuljetusta varten on siis suuren luokan kalajuttu. Norjalla on suuri kauppalaivasto, jolla maa saa kuljetettu kalansa Euroopan markkinoille meriteitse varsin sukkelasti. Jos nyt ylikalastettua lohta on täysin turha pakata Pohjoisessa konttiin ja siitä edelleen kiskoille.

Myös puheet kiinalaisten turistien joukkokuljetuksista junalla Jäämeren rataa pitkin nostavat hymyn huulille: Toki Lapin turismi kaipaa sijoituksia, mutta vaikka Jäämeren rataa pitkin kuljetettaisiin miljoona kiinalaista, tästä huviajelusta muodostuva tuotto on pientä erilaisiin rahtikuljetuksista saataviin tuottoihin verrattuna. Eli Jäämeren rata ja turismi on täysin sivuraiteen juttu.

Suomen pitää kehittää ratainfraansa, jolla voimme kuljettaa omia kuljetuksiamme. Suomi ei hyödy kuitenkaan suurvaltojen renkinä olemisesta. Ratahankkeita ja niiden rahoitusta tulee pohtia, mutta ei suurvaltojen ehdoilla. Päätöksiä ei pidä tehdä yhden liikemiehen takinkääntötemppujen ja hätäilyn voimin.

Suomen kannattaa kehittää ja panostaa omaan kauppalaivastoonsa ja kuljetuksiin, jolla menemme itse Jäämerelle. Siellä hoidamme omat kuljetuksemme omaa rataamme pitkin. Suomella on arktista osaamista ja kalustoa, jolle on kysyntää Koillisväylän jäiden vähentyessä tulevina vuosikymmeninä.

9.5.2019 julkistettu uutinen Yhdysvaltain kanssa suunnitelluista toimista uusien jäänmurtajien rakentamisesta ovat Suomen meriteollisuudelle ja -rakentamiselle hieno uutinen. Meillä on myös omaa jäänmurtokalustoa ja ennen kaikkea miehistöosaamista arktisissa jäissä seilaamisesta, jota tulee tarjota nyt maailman markkinoille merikuljetusten siirtyessä yhä enemmän kohti pohjoista.

Tällä hetkellä kaksi suomalaista monitoimimurtajaa on töitä vailla, joten nyt niitä voisi hyödyntää jälleen arktisilla alueilla. Suomalaiset toimivat työssään vastuullisesti ja huomioivat ja kunnioittavat alueen haavoittuvaa ekosysteemiä, mikä on kilpailuvalttimme ympäristöä vähemmän huomioon ottaviin ja saastuttaviin maihin nähden.