HS mielipide 2.9.2026: Huoltovarmuus tarvitsee myös tekijöiden näkökulman

Helsingin Sanomat 2.9.2026, Mielipide: Huoltovarmuus tarvitsee myös tekijöiden näkökulman

Kentällä työskentelevät ihmiset näkevät, miten päätökset toimivat arjessa, missä järjestelmät ovat vahvoja ja missä niiden haavoittuvuudet sijaitsevat.

Suomessa huoltovarmuudesta puhuttaessa huomio kohdistuu usein polttoainevarastoihin, satamiin, ratoihin ja muuhun infrastruktuuriin. Ne ovat tärkeitä, mutta yksikään rata ei kuljeta tavaraa eikä yksikään satama lastaa laivaa ilman osaavia ihmisiä. Henkilöstön merkitys jää huoltovarmuuskeskustelussa liian usein taka-alalle.

Kevään drooniuhat muistuttivat konkreettisesti siitä, mitä huoltovarmuus käytännössä tarkoittaa. Kriittistä infrastruktuuria voidaan valvoa, suojata ja kehittää, mutta poikkeustilanteissa ratkaisevaa on henkilöstön osaaminen. Rautateillä, satamissa ja merenkulussa tarvitaan ammattilaisia, jotka pystyvät toimimaan myös silloin, kun normaaleista toimintamalleista joudutaan poikkeamaan.

Tästä huolimatta henkilöstön edustajat eivät ole mukana huoltovarmuuden valmistelussa. Tämä on puute, joka olisi syytä korjata.

Organisaatioiden johto, viranomaiset ja asiantuntijat näkevät huoltovarmuuden omasta näkökulmastaan. Ne ovat tärkeitä näkökulmia, mutta rinnalle tarvitaan myös käytännön työn tuntevien ammattilaisten kokemusta. Kentällä työskentelevät ihmiset näkevät, miten päätökset toimivat arjessa, missä järjestelmät ovat vahvoja ja missä niiden haavoittuvuudet sijaitsevat.

Rautatie- ja meriliikenteen henkilöstö kohtaa työssään jatkuvasti häiriötilanteita. Sääolosuhteet, tekniset viat, turvallisuusuhat ja muut poikkeamat antavat käytännön tietoa siitä, mikä toimii ja mikä ei. Tätä osaamista ei voi korvata raporteilla tai ulkopuolisilla arvioilla.

Kriisitilanteessa ratkaisevaa ei ole se, mitä suunnitelmaan on kirjattu, vaan se, miten suunnitelma toimii käytännössä.

Rautateillä veturinkuljettajat ja liikenneohjaajat tuntevat rataverkon, kaluston, turvallisuusjärjestelmät ja häiriötilanteiden vaikutukset. Vesillä päälliköt ja miehistö tuntevat laivat, meriväylät, satamat ja kuljetusketjut.

Gps-häirinnän lisääntyessä yhteydet maihin voivat katketa, jolloin aluksen miehistö vastaa viime kädessä aluksen kuljettamisesta määränpäähän. Kyse on käytännön osaamisesta, jota ei opita kokoushuoneissa. Juuri tätä tietoa ja kokemusta tarvitaan, kun Suomen huoltovarmuutta suunnitellaan ja turvataan.

Henkilöstön osallistuminen huoltovarmuustyöhön ei tarkoita päätösvallan siirtämistä työntekijäjärjestöille. Kyse on siitä, että päätöksenteossa hyödynnetään mahdollisimman laajaa asiantuntemusta. Turvallisuuskriittisillä aloilla tämä on erityisen tärkeää.

Rautatiealan Unioni ja Merimies-Unioni ovat esittäneet, että henkilöstön näkemyksiä tulee kuulla nykyistä vahvemmin huoltovarmuutta koskevassa valmistelussa. Jos tavoitteena on vahvistaa Suomen huoltovarmuutta, on vaikea perustella, miksi niiden ihmisten kokemusta ei hyödynnetä, jotka pitävät liikenteen ja logistiikan käynnissä joka päivä.

Markku Lehtinen
puheenjohtaja
Rautatiealan Unioni RAU ry

Joachim Alatalo
puheenjohtaja
Suomen Merimies-Unioni SMU ry