Suomalaisessa merenkulussa on jännät paikat

Merikuljetuksia ja vihreää teknologiaa

TEKSTI: JUHA GRANATH

Jos suomalainen merenkulku kaipaa luovaa ajattelijaa, niin tässä teille on sellainen.

Merenkulkuneuvos Jussi Mälkiä seilasi 15 vuotta merimiehenä, osallistui Greenpeacen tempauksiin Itämerellä ja perusti merikuljetusten ja vihreän teknologian alueille keskittyvän Meriaura Oy:n.

Meriaura Oy:n perustaja ja hallituksen puheenjohtaja Jussi Mälkiä paistattelee alkukesän päivää kakkoskodissaan Tauriac de Naucellen maalaiskylässä Etelä-Ranskassa. Vaikka Välimeri on kahden ja Biskajanlahti kolmen tunnin ajomatkan päässä, meri on jatkuvasti merimiehen mielessä.

- Etäyhteydet toimivat hyvin ja teen töitä normaalisti. Täältä katsottuna Suomen merenkulku näyttää olevan jännässä kohdassa. Ennenkin toki murroksia on ollut, mutta nyt pitäisi ryhtyä reippaisiin toimiin vihreän- ja digisiirtymän eteenpäin viemiseksi, Jussi Mälkiä sanoo.

Merenkulkuneuvos Mälkiä on seurannut tiiviisti myös uuden hallitusohjelman tekoa. Miehen mielestä Suomella on kaikki edellytykset tulla menestyneeksi ja kiinnostavaksi merenkulkumaaksi johdonmukaisella merenkulkupolitiikalla.

- Vallitseva varovaisuus on hylättävä. Merenkulun koulutusta on uudistettava, lainsäädännön ennustettavuutta parannettava ja yritystuet korvattava nettopalkkajärjestelmällä. Lisäksi vielä pieni arvoloikka vastuullisempaan toimintaan, Jussi Mälkiä luettelee.

Juhannuksen jälkeen Jussi Mälkiän vuoden kestänyt maaseutuelämä on ohi ja nelihenkinen perhe palaa takaisin Naantaliin. Perheen Suomen koti oli viime talven Meriaura Oy:n henkilökuntaan kuuluvien kolmen ukrainalaisperheen käytössä.

- Yksi nuoripari jää vielä asumaan tontillamme olevaan tilavaan piharakennukseen. Heistä on jo tullutkin miltei perheenjäseniä. Isäni ja hänen vanhempansa olivat Karjalan evakkoja ja tuntuu hyvältä olla mukana jeesaamassa saman kohtalon kokeneita, Jussi Mälkiä sanoo.

Jussi Mälkiä perusti Meriaura Oy:n yhdessä kaverinsa kanssa vuonna 1986. Yhden hinaajan yhtiöstä kasvoi 15 aluksen laivasto, joka kuljettaa mm. bio- ja kiertotalouden tuotteita, agribulkia sekä vaativia erikoislasteja Pohjois-Euroopan alueella.

- Ei tämä niin surkeaa ja vaarallista bisnestä ole. Investointimme pientonnistoon eivät ole olleet huonoja, mutta olemme tehneet niitä liian vähän. Osoitus onnistumisesta on, että Meriaura listautui pörssiin. Lähiajan tavoite on vielä ottaa pieni kasvuloikka, Mälkiä sanoo.

Meriaura Groupin liikevaihto oli noin 75 miljoonaa euroa viime vuonna.

Työt voi tehdä monella tavalla

Jussi Mälkiää pidetään varustamobisneksessä hieman outona tapauksena. Teinipoikana Jussi lähti peruskoulun jälkeen messikalleksi FÅA:n M/s Clioon. Samoin aikoihin merenkulun johtotehtäviin tähdänneet ikätoverit kilpailivat paikoista kauppakorkeakouluihin ja teknillisiin yliopistoihin.

- Ajattelen ehkä hieman eri tavalla, eikä niistä ajatuksistani aina oikein innostuta. En kuitenkaan koe olevani mitenkään outo. Minulla on vankka merenkulkutausta ja väitän osaavani sen homman aika hyvin, Jussi Mälkiä naurahtaa.

Kun Mälkiän merimiesrekisteriä katsoo, niin mieleen tulee, että merenkulkubisneksen oudot linnut löytyvät aivan muulta kuin Meriauran komentosillalta. Jussi Mälkiältä löytyy merimieskokemusta 15 vuoden ajalta yli 30 laivasta. Lisäksi plakkarissa on perämiehen ja merikapteenin tutkinnot.

Kuva alla: "Tulevaisuuden polttoaineratkaisuja on monta. Kustannustehokkain on bioöljy. Sitten ovat uusiutuvalla energialla tuotetut polttoaineet kuten vety, ammoniakki ja vihreä metanoli. Nyt pitää rakentaa talous, jotta niiden käyttö olisi taloudellista", Jussi Mälkiä sanoo.

Rahtipurjealus Estelle - pienyrittämisen ammattikoulu

Yrittäjän taidot Mälkiä kertoo saaneensa yllättävältä suunnalta. Reilun Kaupan rahtipurjealus Estelle tarjosi oppeja pienyrittäjyyteen ja ympäristöjärjestö Greenpeace opetti kansainvälisen liiketoiminnan lakeja.

- Aloin kunnostaa kavereideni kanssa 1980-luvun puolivälissä moottorilaiva Estellestä purjehduskelpoista alusta. Ajatus oli tehdä siitä kehitysmaakaupan lippulaiva, jolla kuljetetaan mm. avustustavaraa Euroopasta kehitysmaihin, Mälkiä muistelee.

Estelleä kunnostettiin 15 vuotta. Vuonna 2002 se lähti ensimmäiselle reissulleen Afrikkaan. Myöhemmin Estelle myytiin ruotsalaiselle aktivistijärjestölle, joka lähti viemään avustuslastia Gazaan. Israelin laivasto valtasi aluksen, ja siitä lähtien Estelle on ollut takavarikoituna Israelissa.

Jussi Mälkiän ainoaksi purjehdusmatkaksi Estellellä jäi vuoden 2003 Tall Ships Races purjehdus Puolasta Turkuun.

- Olin siirtynyt jo vuosia aiemmin vetämään Meriaura Oy:n liiketoimintoja. Estellestä tuli kuitenkin minulle pienyrittämisen ammattikoulu. Siellä oli oikein suomalainen meininki. Kaikki työt tehtiin itse ja käsityö oli arvossaan, Jussi Mälkiä sanoo. 

Greenpeacesta tuli Jussi Mälkiän kansainvälisen liiketoiminnan korkeakoulu. Mies vietti pitkiä aikoja Itämerellä kampanjoimassa ydinaseita vastaan, kuvaamassa toisessa maailmasodassa upotettujen alusten kaasuvuotoja sekä vaatimassa teollisuuslaitosten päästöjen rajoittamista.

- Olin ensin vapaaehtoinen, mutta ajan myötä Greenpeace alkoi maksaa palkkaa. Järjestö on kuin iso globaali firma: paljon osastoja, selkeä marssijärjestys. Estelle ja Greenpeace olivat hienoja työyhteisöjä. Siinä huomasi, että työt voi tehdä monella tavalla, Jussi Mälkiä sanoo.

Luovaa ajattelua merenkulkuun


Neuvostoliiton romahdus 1990-luvun alussa tarjosi Meriauran kaltaiselle pienelle varustamolle uusia mahdollisuuksia merikuljetusten piirissä. Asiakaskunta laajeni, aluksia vuokrattiin ja ostettiin lisää. Yrityksestä kasvoi konserni. 

Jussi Mälkiän mukaan 2000-luku meni vauhdilla, eikä koronakaan purrut pahasti. Venäjän aloittama hyökkäyssota Ukrainaan sen sijaan tekee tulevaisuuden sumeaksi.

- Jos kolmatta maailmansotaa ei syty, Itämeren tulevaisuus on hyvä. Olemme siellä paikallinen toimija ja pystymme kehittämään lähes hiilineutraaleja kuljetusmuotoja. Tätä kehitystä haluamme Itämerellä jatkaa ja vielä kiihdyttää entisestään.

Jussi Mälkiä peräänkuuluttaa luovaa ajattelua merenkulkuun. Vanhat tarpeettomat tavat on kyseenalaistettava, ympäristöajattelu saatava avoimemmaksi, yhteisöllisyyttä ja hyvää hallintoa on edistettävä.

- Meriaurassa tätä ajattelua on, mutta kuinka paljon muualla, en tiedä. Mielestäni pientonnistossa luovuus toimii paremmin. Siellä kokonaisuuden hallinta ja ymmärtäminen on helpompaa, Mälkiä sanoo.

Jussi Mälkiän takavuosien haave oli, että merenkulku siirtyy biotalouden piiriin. Greenpeace kustansi 1990-luvun alussa Meriauran ensimmäiset hiilineutraalikokeilut, kun järjestö maksoi Aura-hinaajan biodieselit, aurinkopaneelit ja tuulihyrrät.

- Touhuamme koko ajan enemmän ja enemmän bioöljyjen kanssa. Biotalous on kestävää taloutta. Kuljetamme paljon biotalouden tuotteita kuten elintarvikeviljaa, lannoitteita ja biomassaa. Hiilineutraalius ei ole niin kaukana kuin usein luullaan, Jussi Mälkiä sanoo.

Entisen ympäristöaktivistin ja nykyisen merenkulkuneuvoksen ajatukset ovat herättäneet jo vastakaikua bisnespiireissä. Jussi Mälkiä valittiin vuoden 2022 turkulaiseksi liikemieheksi.

”Merimieseläkekassa sijoittajaksi”

Suomalaisia varustamoja on viime vuosina arvosteltu siitä, että ne eivät innostu investoimaan. Merikuljetuksia olisi, mutta tonnistoa ei. Myös Jussi Mälkiä on yhtynyt kritiikkiin. Miehen mukaan merenkulun ilmapiiri on jähmettynyttä, suomalaisilta yrittäjiltä puuttuu palava halu laajeta.

- Vallalla on ajattelu, että suomalaisella merenkululla ei ole kauheasti merkitystä. Turvaudutaan Euroopan ulkopuoliseen osaamiseen ja työvoimaan. Se ei kanna pitkälle, jos mietitään huoltovarmuutta, elinkeinon kehittymistä ja työpaikkojen säilymistä.

Jussi Mälkiää huolestuttaa, että suomalaisen merenkulun osaaminen, päätöksenteko ja omistus on valumassa ulkomaille. Merenkulkuneuvos Mälkiä hakeekin apua merenkulun ongelmiin yllättävältä taholta.

- Merimieseläkekassan pitäisi ottaa rooli suomalaisomisteisen merenkulun investointien pääomittamisessa. Eläkekassalla on rahaa, ja ovathan merimiesten eläkkeet riippuvaisia merenkulun elinvoimasta. Tämä on hyvää ja kestävää bisnestä, kun se tehdään oikein.

Suomalainen merimies näkee auvoisten eläkevuosiensa suureksi uhaksi sekamiehityksen lisääntymisen. Sekamiehitys on vallitseva käytäntö myös Meriauran aluksissa.

- Mielestäni emme ole koskaan käyttäneet sekamiehistöjä täysmääräisesti. Nykyään meidän ulkomaalaisista työntekijöistä selkeä enemmistö on ukrainalaisia. Venäläisiä ei ole yhtään, eikä käytännössä ketään Euroopan ulkopuoleltakaan, Jussi Mälkiä sanoo.

Jussi Mälkiä vakuuttaa, että Meriauran ensisijainen tavoite on saada aluksiinsa suomalaisia työntekijöitä. Jos siinä ei työvoimapulan riivaamassa Suomessa onnistuta, olisi syytä harkita koulutusyhteistyötä esimerkiksi Ukrainan ja jonkin Afrikan maan kanssa.

- Samalla siirtäisimme pohjoismaisen hyvinvointivaltion sosiaali-, ympäristö- ja hallintoarvoja eteenpäin. Osa opiskelijoista jää Suomeen, mutta suuri osa palaa takaisin kotimaahansa. Näin meillä kasvaisi esimerkiksi jälleenrakennusreserviä Ukrainaan.

Vaikka Etelä-Ranskassa iltapäivä on leppoisimmillaan, Jussi Mälkiä haluaa vielä palata valmisteilla olevaan hallitusohjelmaan. Merenkulun ikuisuusaihe miehistötuki mietityttää.

- Olen 20 vuotta ehdottanut tuki-sanan poistoa, ja nettopalkkajärjestelmään siirtymistä. Silloin asiasta ei tarvitse vääntää joka neljäs vuosi. Näin saataisiin merenkulkijat ja EU-maiden kansalaiset suomalaisen sosiaaliturvan piiriin, merenkulkuneuvos Jussi Mälkiä sanoo.