Suljettu saari

- Aikataulu oli laadittu niin kiivaaksi, että omista toiveista oli luovuttava. Uimaan sentään ehdimme, mutta sitten piti jo kokoontua majakalle, jossa tarjottiin saslikkia ja vodkaa. Se oli siinä ja jäin odottamaan toista kertaa. Sitä ei koskaan tullut, Raija Herrala-Nurmi sanoo.

Vaikka tunnelma seiskariseuralaisten keskuudessa on haikea, minkäänlaista revanssihenkeä ei ole ilmassa.

- Onnellisin tilanne olisi, että raja olisi helppo ylittää ja suhteet sopuisat. Simputus pitäisi jättää. Siellä naapuri seisotti aikaan kotiseutumatkailijoita pari tuntia vesisateessa kalashnikovilla uhkaillen. Ei edes puskapissalle päässyt, Raija Herrala-Nurmi kertoo.

Seiskari on nyt suljettu saari. Mutta sellaista estettä naapuri ei ole ainakaan vielä keksinyt, joka pysäyttäisi muistot. On taas laulun aika.

”Se Merimiesten on vanha tuttu, karimme kuuluisa kauttaaltaan. Käy usein laivoilla siitä juttu, kummia kuuluja kuiskaillaan” (Laulu Seiskarista, sävel ja sanat. Ville Marttila)