Kimmo Riivari on toiminut 2,5 vuotta Eckerö Line-varustamon pääluottamusmiehenä. Tuona aikana Petteri Orpon (kok.) oikeistohallitus on heikentänyt työelämän lainsäädäntöä kaikin mahdollisin keinoin. Pääluottamusmiehen mukaan muutokset näkyvät laivalla ja ilmapiirissä. Työntekijät ovat huolissaan työstään ja toimeentulostaan.
- Työlainsäädäntöön tehdyistä muutoksista keskustellaan koko ajan. Saan paljon kysymyksiä siitä, että kuinka monet näistä heikennyksistä koskettavat meitä? Monet ovat huolissaan siitä, mihin tämä kaikki johtaa.
Suomen hallituksen tekemät leikkaukset ovat olleet mittavia ja kohdistuneet työväestöön sekä kaikista heikoimmassa asemassa oleviin. Suurituloisimmilta ei ole viety mitään, vaan heidän varallisuuden kasvattamisen mahdollisuuksia on parannettu.
- Hallitus on leikannut nopealla aikataululla mittavasti työntekijöiltä. Samaan aikaan seurataan, miten työväestö reagoi muutoksiin ja mahdollisesti testataan sitä, kuinka paljon leikkauksia voidaan tehdä vielä lisää.
Kuva alla: Eckerö Line-varustamon pääluottamusmies Kimmo Riivari kotilaivallaan M/s Finlandialla.
Eduskuntavaalit käydään ensi keväänä 2027. Hallituksella on kiire toteuttaa viimeiset toimet, joilla saadaan suomalainen sopimusyhteiskunta murenemaan.
- Olen todella huolissani, mihin työelämä on menossa. Vaikuttaa siltä, että oikeistohallituksen tavoitteena on heikentää työlainsäädäntöä ja sopimusyhteiskuntaa, jotta palattaisiin ajassa taaksepäin siitä mihin nyt on päästy.
Kokoomuksen puoluekokous pidetään kesäkuun puolivälissä, jossa jatketaan julkisuuteen vuotaneiden tietojen perusteella työelämätavoitteiden tarkastelua. Kokoomus haluaa lisätä yrityskohtaisten työehtosopimusten syntymisen edellytyksiä, tarkastella kriittisesti yleissitovuutta, edistää paikallista sopimista poikkeamalla työlainsäädännön määräyksistä ja luopua työntekijän takaisinottovelvollisuudesta.
Eckerö Line-varustamon pääluottamusmies Kimmo Riivari pitää esityksiä työntekijän näkökulmasta todella huolestuttavina.
- Kuinka monella työntekijällä on tietämys ja taito neuvotella itse omista työehdoistaan suoraan työnantajan kanssa? Tai huolehtia ja pitää huolta itse omista oikeuksistaan työelämässä?
Mikäli oikeistohallituksen esitykset toteutuisivat, voimme sanoa hyvästit toimivalle sopimusyhteiskunnalle. Suomi on tämän jälkeen villi länsi, jossa jokainen on oman onnensa seppä, Riivari pelkää.
- Kuinka monella on tietoa, mitä yleissitova työehtosopimus tarkoittaa? Termit ovat vaikeita: yleissitova työehtosopimus takaa samalla alalla työskenteleville työntekijöille vähimmäispalkat ja työehdot, joita ei voi alittaa. Yleissitova työehtosopimus on valtakunnallinen sopimus, jota kaikkien työnantajien on noudatettava minimiehtona, vaikka he eivät kuuluisi työnantajaliittoon.
Oikeistohallitus heikensi heti ensitöinään työntekijöiden lakko-oikeutta. Nyt jäljellä on vielä yritys murtaa viimeisetkin rippeet sopimusyhteiskunnasta, eli romuttaa yleissitovuus. Ajatus siitä, että työntekijöillä ei ole vähimmäispalkkaa tai työehtoja on kammottava.
Yksin neuvotteleminen tarkoittaisi käytännössä sitä, että työnantaja sanelee työntekijälle työehdot, joihin ei ole paljon vastaansanomista. Tähän työnantajaleiri juuri nyt pyrkii.
- Työntekijöiden ainoa keino selvitä on järjestäytyminen, eli ammattiliittoon kuuluminen. Työntekijöiden ryhmäpaine ja neuvotteluvoima ovat vastavoima työelämän heikennyksille. Yksittäisen työntekijän on vaikea puolustaa oikeuksiaan, mutta porukassa on joukkovoimaa.
Eckerö Linen pääluottamusmies Kimmo Riivari on kiinnittänyt huomiota työelämään juuri saapuneisiin nuoriin, jotka pitävät asioita helposti itsestäänselvyytenä eivätkä ole kiinnostuneita liiton jäsenyydestä.
- Olen todella huolissani, mihin järjestäytymättömyys voi pitkällä aikavälillä johtaa. Nuoret pitäisi saada kiinnostumaan ammattiliitosta. Tässä meillä kaikilla on varmasti paljon yhteistä tekemistä, miten saamme nuoret mukaan.
Merimies-Unioni on merimiesten edunvalvoja, joka neuvottelee työehtosopimuksia, mutta myös vaikuttaa alaan lainsäädännöllisellä tasolla.
- Yleinen työttömyyskassa YTK on nuorten silmissä houkutteleva, halvempi vaihtoehto työttömyysturvaksi, mutta se ei neuvottele työehtosopimuksia, eikä pidä huolta merenkulkijoiden edunvalvonnasta, Riivari muistuttaa.
Esimerkki suomalaisen merimieskunnan yhteisen joukkovoiman onnistumisesta on esimerkiksi 1:1-vuorottelujärjestelmä, joka ei ole ollut aina käytössä suomalaisilla kauppa-aluksilla, pääluottamusmies Kimmo Riivari tuntee Merimies-Unionin historian:
Merimies-Unionin hallitus halusi oikaista vuonna 1979 laivatyöntekijöiden vinoutuneita palkkoja. Tämän lisäksi haluttiin lyhentää merenkulkijoiden työaikaa, jotta voitaisiin siirtyä kahden miehistön järjestelmään eli niin sanottuun 1:1-vuorotteluun.
Vuorottelujärjestelmää ei saatu aikaan pelkillä neuvotteluilla, vaan Merimies-Unioni joutui antamaan ulkomaanliikennettä koskevan lakkovaroituksen 29. helmikuuta 1980. Vuorottelujärjestelmän syntymiseksi jouduttiin suureen työtaisteluun, joka alkoi lopulta 27. maaliskuuta 1980. Jäänmurtajat olivat pysähtyneet jo kaksi päivää aikaisemmin. Suomalainen kauppamerenkulku seisahtui keväällä 1980 kokonaan. Päällystöliitot liittyivät mukaan työtaisteluun. Jäänmurtajien lisäksi työnseisaukset koskivat 164 kauppalaivaa.
Riitapukarit tapasivat valtakunnansovittelijan luona 17. huhtikuuta 1980, mutta Merimies-Unioni hylkäsi työnantajien esityksen. Uusi tapaaminen järjestettiin valtakunnansovittelija Keijo Liinamaan luona 29. huhtikuuta 1980. Merimies-Unionille sopi valtakunnansovittelijan ehdotus palkkaratkaisusta, mutta se torjui työnantajien vaatimuksen miehityssopimuksien uusimisesta siten, että kustakin aluksesta vähennettäisiin keskimäärin 1,5 tointa.
Tästä huolimatta neuvottelut jatkuivat valtakunnansovittelijan luona ja neuvottelutulokseen palkkaratkaisusta päästiin jo seuraavana päivänä. Neuvottelutulos saatiin aikaan myös siitä, että työntekijöiden vuorottelu tuli järjestää vähintään suhteessa 2:1. Esimerkiksi kahden viikon työskentelyn jälkeen merimiehille kuului siis viikko vapaata. Unioni tavoitteli 1:1-vuorottelua.
Merimies-Unioni sopi vuoden 1980 loppuun mennessä kahden miehistön järjestelmän soveltamisesta seitsemässä matkustajalaivassa ja kymmenessä muussa aluksessa. Näin sai alkunsa nyt tuntemamme 1:1-vuorottelujärjestelmä.
Helsingin Sanomien toimittaja Paavo Teittinen kirjoitti kirjan ’Pitkä vuoro’, joka paljastaa työntekijöiden laajamittaisen riiston Suomessa. Teollisuusliitto jakoi kirjan kaikille kansanedustajille. Eduskuntavaaleihin on vajaa vuosi ja hallituspuolueiden on pestävä kasvonsa. Kokoomuksen varapuheenjohtaja Karoliina Partanen esittää: ”moderni orjuus on kitkettävä juurineen”. Mitä ajatuksia tämä herättää?
- Nyt istuva Suomen hallitus on tehnyt mittavimmat työelämäheikennykset, joita Suomessa koskaan aiemmin on tehty. Tuntuu kaksinaamaiselta, että miten samanaikaisesti voidaan luoda lainsäädäntöä, joka antaa jopa mahdollisuuden modernille orjuudelle, pääluottamusmies Kimmo Riivari huokaa.
Suomi oli yhdeksättä vuotta peräkkäin onnellisin valtio maailmassa. Olemmeko sulkeneet silmämme toiselle todellisuudelle, joka on aivan silmiemme edessä.
- Kuuntelin Paavo Teittisen kirjan ja olen jopa vihainen itselleni siitä, että miten olen sulkenut silmäni sille mitä meillä on jo nyt tapahtunut: Suomeen on saapunut muualta paremman elämän toivossa ihmisiä, jotka joutuvat Suomessa riistetyiksi. Samaan aikaan kantasuomalaiset on tyytyväisiä siihen, että saavat mahdollisimman halvalla tuotteita ja palveluita, kuten lounaita ja toimistosiivouksia. Kun katsomme asioita läpi sormiemme syyllistymme siihen, miten ulkomaalaiselle vieressämme ei makseta palkkaa tai häntä kohdellaan kaltoin.
Isot, kansainväliset yritykset, ovat joutuneet puhdistamaan mainettaan kirjan julkaisemisen jälkeen. Ulostuloissa on jopa vähätelty mitä työntekijöille on tapahtunut tai annettu ymmärtää, että riisto ei ole niin laaja-alaista kuin kirja antaa ymmärtää.
Moderni orjuus on laaja-alainen ilmiö, jota harjoittavat myös kantasuomalaiset. Räikeimpiä esimerkkejä ovat marjanpoimijat ja suomalaisten luoma Wolt ja muut alustataloudet, jotka mahdollistavat ihmisten riiston. Woltin perustaja Miki Kuusi on Suomen rikkaimpia ihmisiä, joka on Woltin jälkeen siirtynyt jo uuden alustatalouden pariin. Wolt-kuljettajien huonoista työoloista ja riistosta on kirjoitettu paljon, mutta kukaan ei ole uskalla Kuusen perustamaa alustatalousjärjestelmää, joka on luotu halpatyövoiman, työehtojen puuttumisen ja riiston kansainvälisen skaalaamisen pohjalle. Koska Wolt on Suomen menestyneimpiä startup-yrityksiä, kukaan ei uskalla kritisoida ääneen, että kyseessä on alustatalous, jonka toiminta perustuu moderniin orjuuteen.
- Miki Kuusi on nostettu Suomesssa vain jalustalle, että wow, nyt hän on saanut luotua taas uuden alustatalouden ja kuinka paljon veroeuroja on maksettu valtiolle. Itse vastustan enkä käytä mitään näitä alustatalouden palveluita juuri siitä syystä, kun työntekijöistä on tehty niissä pakkoyrittäjiä, jotka joutuvat kantamaan itse kaiken vastuun, Riivari kertoo.
Kimmo Riivari työskentelee Eckerö Line-varustamon matkustaja-autolautta M/s Finlandialla pääluottamusmiehenä ja hyttisiivoojana. Riivari kehuu työnantajaansa siitä, että tämä tarjoaa työtä lukuisille Suomeen muuttaneille ja sittemmin suomalaistuneille maahanmuuttajille, jotka saavat työstään saman palkan kuin kaikki muutkin.
- On onni, että aluksellemme on tullut ja otettu työntekijöitä muualta. Heitä ei ole otettu laivallemme töihin vain siksi, että he olisivat halvempia, vaan he ovat tasavertaisia merimiehiä suomalaisten rinnalla, joille maksetaan työstä sama palkka. Maahanmuuttajat ovat tulleet muualta Suomeen töihin ja asettuneet tänne sekä ylläpitävät yhdessä kantasuomalaisten kanssa yllä meriliikenteen huoltovarmuutta.
