Ville Vänskä on merivoimien upseeri ja intohimoinen merihistorian harrastaja. Merimies-lehdelle antamassaan henkilöhaastattelussa Vänskä kertoo omia näkemyksiään merenkulun merkityksestä Suomelle ja kertoo mitä voimme oppia Ukrainan käymästä merisodasta. Näkemykset ovat Vänskän omia tulkintoja merisodankäynnin historiasta ja nykyajasta.
- Totta. Logistisesti tarkastellen Suomi on kylmä ja kallis saari, joka sijaitsee pussin perällä. Suomen tuonnista ja viennistä noin 90 prosenttia kulkee meritse, eivätkä merikuljetukset ole korvattavissa millään muulla kuljetusmuodolla. Jäämerenrata tai Suomenlahden alittava tunneli ovat hyviä huoltovarmuutta lisääviä ajatuksia, mutta ne eivät itsessään ole riittäviä vaihtoehtoja kaiken tarvittavan tuonnin korvaamiseksi. Siksi meriyhteydet ovat elinehto Suomelle ja ne on kaikissa tilanteissa kyettävä turvaamaan, merihistorioitsija Ville Vänskä toteaa Itämeren olosuhteista.
- Ukrainan sotaa verrataan helposti Suomen käymään talvisotaan, vaikka eroja on enemmän kuin yhtymäkohtia. On kuitenkin totta, että nämä molemmat sodat pohjautuivat väärälle tiedustelutiedolle. Tämä on tyypillistä diktatuureille, kun tiedustelukoneisto ei uskalla kyseenalaistaa johdon näkemyksiä ja päätöksiä, Vänskä toteaa.
- Venäjän kevään 2022 hyökkäys perustui valheelliselle tiedustelun arviolle Ukrainan kyvystä ja tahdosta asettua vakavasti otettavaan puolustustaisteluun. Tämä aiheutti sen, että varautuminen pitkäkestoiseen sotaan laiminlyötiin, Venäjä ei varautunut yhteiskunnan siirtymiseen sotatalouteen, teollisuus ei varautunut sotatarvikkeiden tuotantoon ja jo aiemmin alas ajettua liikekannallepanojärjestelmää ei muodostettu uudelleen. Joukot oli varustettu enemmän miehitystä kuin hyökkäystä varten, ja nyt yli kolmen vuoden kiivaiden taisteluiden jälkeen yksinvaltiaan arvovalta ei salli myöntää virhearviota ja viheltää peliä poikki.
Video alla: Haminan saaristoa
- Suomenlahden saarilla ja yleisemmin Itämeren saarilla on sotilaallista merkitystä. Kuka hallitsee saaria, hallitsee myös niiden lähialueiden meriliikennettä. Siinä missä sota-alusten ja kokonaisten taisteluosastoiden täytyy aina aika ajoin käydä huoltamassa satamassa ovat saaret kuin ankkuroituja taisteluosastoja. Suomenlahden saaret hallitsivat liikennettä Suomenlahden pohjukkaan ja pohjukasta ulos, ja siksi ne olivat ensimmäisiä vallattavia alueita.
Video alla: Tammion kalastajakylä Haminan edustalla sijaitsee vain noin 10 kilometrin päässä Venäjän rajasta. Tammiolaiset ovat kokeneet kovia ja nähneet sotien aikaan monenlaista, mutta aina pitäneet pintansa.
- Vielä nykypäivänäkin turvallisuuspoliittisissa puheissa korostuu samasta syystä Itämeren suurten saarten – Bornholmin, Gotlannin, Saarenmaan ja Ahvenanmaan – tärkeys.
Video alla: Ahvenanmaan vetonaula, vanha luotsiasema Kobbaklintar ja Maarianhaminaa kohti purjehtiva Viking Linen matkustaja-autolautta.
- Talvisodan alla Suomen laivaston vahvuus oli melko vaatimaton. Vuoden 1927 laivastolain perusteella oli rakennettu kaksi rannikkopanssarilaivaa, viisi rannikkosukellusvenettä ja viisi moottoritorpedovenettä. Vahvuutta lisäsivät siviilistä sotapalvelukseen otetut alukset, Vänskä luettelee.
- Talvisodan alla Neuvostoliiton kanssa etupiirijaon tehnyt Saksa häiritsi merikuljetuksia Itämerellä, kunnes Ruotsi aloitti suomalaisalusten saattamisen aluevesiensä kautta Tanskan salmiin. Talvisota oli myöskin ajallisesti niin lyhyt sota, ettei meriyhteyksien häiriintyminen ehtinyt merkittävästi vaikuttaa Suomen huoltovarmuuteen, Vänskä selostaa ja jatkaa
- Jatkosodassa taas Itämeri oli Saksan sisämeri ja kaikki Suomessa tarvittava tuontitavara saatiin Saksasta. On vielä huomioitava, että Suomen omavaraisuusaste 1930-40-luvuilla oli jotain aivan muuta kuin nykypäivänä, jolloin lähes kaikki kulutustavara tuodaan meritse.
Kuva alla: Vartimoottorivene vauhdissa Hangon edustalla vuonna 1943. Kuva: SA-arkisto
- Suomen laivasto ei juuri joutunut kamppailemaan määrällisesti vahvemman neuvostolaivaston kanssa viime sodissa. Talvisodan merisotatoimet päätti ankara jäätalvi ja jatkosodassa Saksan nopeasti edennyt kesän 1941 maahyökkäys Baltian kautta Leningradin porteille, pakotti Neuvostoliiton punalippuisen Itämeren laivaston Suomenlahden pohjukkaan. Itämeren laivaston pysyminen pohjukassa varmistettiin rakentamalla massiivinen sukellusveneverkoilla vahvistettu miinasulku Suomenlahdelle yhdessä Saksan laivaston kanssa.
Kuva: Ilmapommituksen tuhoja Hangossa vuonna 1940. Kuva: SA-arkisto
- Neuvostoliitto hyökkäsi mereltä Hankoa vastaan, joka jouduttiin vuokraamaan Moskovan rauhan ehtojen mukaisesti Neuvostoliitolle. Hanko sijaitsi strategisella paikalla Suomenlahden suulla ja sillä oli suuri merkitys Leningradin puolustukselle.
- Oppeja mereltä suoritetuista hyökkäyksistä voisi olla, että meri on paitsi kuljetusväylä, niin usein myös hyökkäystie. Suomen meri- ja rannikkopuolustuksen suorituskyky on aivan yhtä tärkeä kuin ilma- ja maapuolustuksen kyky. Merivoimien tehtävä on siis paitsi meriyhteyksien turvaaminen, niin myös hyökkäyksen torjunta.
Kuva alla: Lentokoneesta laskuvarjolla pudotettujen miinojen tallausta Svartbäckin aukolla Porvoon maalaiskunnassa. Porvoon maalaiskunta, Svartbäckenin aukko 1941. Kuva: SA-arkisto
- Talvi- ja jatkosodan välisenä välirauhan aikana puolueettoman Suomen rahtialukset joutuivat toisinaan maailman merillä miinojen ja sukellusveneiden uhreiksi. Samoin kävi koko toisen maailmansodan puolueettomana pysytelleen Ruotsin laivoille, joita se menetti toisessa maailmansodassa yli 200, Vänskä muistuttaa.
- Sama toistui Ukrainan sodan ensimmäisinä viikkoina. Puolueettomuus ei antanut suojaa Mustallamerellä kolmansien maiden merikuljetuksille, vaan ne joutuivat usein Venäjän umpimähkäisen tulenkäytön uhreiksi.
- Toisessa maailmansodassa Itämeri, ja tarkemmin Suomenlahti, oli maailman tiheimmin miinoitettu merialue. Miina-ase oli tehokas suojaamaan Suomen rantoja ja vapaata merenkulkua. Miina-aseella on Suomessa pitkät perinteet ja miinasodankäynnissä Suomi on edelläkävijämaa.
Video alla: Viking Linen M/s Viking XPRS-matkustaja-autolautta purjehtii Suomen lipun alla, samoin satamaan purjehtiva Tallink Siljan M/s Silja Serenade. Helsingin Katajanokka, elokuu 2025.
- Kuten todettua, niin Suomelle meriyhteydet ovat normaali- ja poikkeusoloissa elinehto. Olemme nykypäivänä täysin riippuvaisia meriteitse tapahtuvasta tuonnista. Ja vaikka kriisitilanteessa kaikkia ylellisyystavaroita ei tarvitsi Suomeen tuodakaan, niin silti meriyhteytemme eivät kestä pitkiä häiriöitä.
- Persianlahden öljysota, huthi-kapinallisten iskut Punaisella merellä ja jossain määrin Mustanmerenmeren merisota on osoittanut, että rahalla saadaan yleensä joku purjehtimaan kriisialueellakin. Mutta voi tulla myös tilanteita, joissa merikuljetuskapasiteettia ei ole saatavilla. Tällaisia tilanteita ovat historiassa olleet esimerkiksi Falklandin ja Persianlahden sotien keskityskuljetukset, jotka sitoivat tonnistoa massiivisiin merikuljetuksiin. Tätä tosiasiaa vasten merikuljetuksista riippuvaisella valtiolla tulee olla kotimaista tonnistoa vähimmäistarpeen kuljettamiseen tarvittava määrä, merihistorioitsija Ville Vänskä summaa.
- Helposti syntyy mielikuva, että meriliikenne suojataan kokoamalla kauppa-alukset sotalaivojen suojaamiksi saattueiksi. Näin ei kuitenkaan yhdeksässä kymmenestä tapauksesta ole. Merivoimat suojaa meriliikenteen valvomalla merialuetta, ilmatilaa ja pinnanalaista maailmaa, ylläpitämällä kykyä tulenkäyttöön, tuottamalla tiedustelun arvioita, laskemalla merimiinoitteita oman meriliikenteen suojaksi ja niin edelleen. Meriyhteyksiä turvataan yhdessä muiden puolustushaarojen, viranomaisten ja liittolaisten kanssa, Vänskä kertoo ajankuvasta.
- Tähän pitäisi kai vastata, että ei ja tarvitsemme sitä, tätä ja tuota. Kyllä merivoimilla on meriyhteyksien turvaamiseen ja mereltä suuntautuvan hyökkäyksen torjuntaan hyvät työkalut. Laivastolta löytyy maailman parhaat miinantorjunta-alukset, huippumodernit pintatorjuntaohjukset, torpedot ja pian myös Itämeren altaan tehokkaimmat monitoimikorvetit. Sitä mitä merivoimilta ei löydy, löytyy todennäköisesti liittolaisilta. Esimerkiksi Ruotsilla on käytössään sukellusvenease.
Kuva alla: Merivoimien miinalaiva Uusimaa koulutuspurjehduksella Suomenlinnan edustalla vuonna 2022.
- Merivoimalla on suuri merkitys Venäjälle. Turhamaisuudessaan Venäjä haluaa näyttäytyä maailmanpolitiikassa vakavasti otettavana suurvaltana, jolla on globaalia vaikuttavuutta. Yksi keskeinen osa suurvaltastatusta on vahva merivoima, vaikka sotilaallinen tarve ei sitä välttämättä edellyttäisikään. Venäjän merivoimien reformilla oli ja on mahtipontiset tavoitteet, mutta lännen talouspakotteet ja puutteet kotimaisessa telakkateollisuudessa ovat tehneet sen, että uudisrakennusohjelma on jäänyt tavoitteistaan hurjasti jälkeen. Eikä laadussakaan ole ollut kehumista. Venäjän yritykset rakentaa esimerkiksi suljetun kierron tekniikalla varustettu sukellusvene epäonnistui surkeasti.
- Venäjän varjolaivasto on monella tapaa uhka Suomelle, Itämeren rantavaltioille ja yleisemmin lännelle. Kokemattomat miehistöt ja huonokuntoiset laivat kuljettavat valtavia määriä vientikiellossa olevaa venäläistä öljyä. Varjolaivasto muodostaa ympäristöriskin Itämerelle, Venäjä saa öljykaupasta varoja sodankäynnin jatkamiseen Ukrainassa ja yritykset puuttua tähän vaaralliseen öljykauppaan lisäävät eskalaatioriskiä lännen ja Venäjän välillä.
- Merisodankäynnin kannalta on ollut huomattavaa, kuinka Ukraina, jolla ei käytännössä ole merivoimaa, on toistuvasti kyykyttänyt Venäjän Mustanmeren laivastoa. Ukrainan onnistuneet iskut miehittämättömin venein (USV, Unmanned Surface Vessel) ovat samankaltainen merisodankäynnin murros kuin panssarilaivojen esiinmarssi Yhdysvaltain sisällissodassa, miina-aseen ensiesiintyminen Krimin sodassa tai torpedoaseen ensimmäiset historialliset merivoitot Kiinan–Japanin sodassa, Vänskä kuvailee sodankäynnissä meneillään olevaa murrosta.
- Miehittämättömiä järjestelmiä kehittävät ja ottavat kilvan käyttöön nyt niin eri valtioiden merivoimat kuin myös erilaiset terroristiset ja kapinalliset järjestöt. Tässä kehityksessä on syytä olla mukana, vaikka tuskin miehittämättömät järjestelmät tulevat syrjäyttämään mitään toista merisodan asetta, kuten ei tehnyt lentokonekaan. Uudella aseella kun on aina tapana saada rinnalleen tehokas vasta-ase, Vänskä toteaa historiankulusta.
- Tässä yhteydessä en malta olla suosittelematta Pekka Toverin kirjaa: Ukrainan sodasta. Siinä näitä oppeja sodasta on esitetty terävänäköisesti ja kansantajuisesti, Vänskä antaa lukuvinkin.
Voisi olettaa, että kamppailu Itämeren hallinnasta olisi jo historiaa. Valitettavasti näin ei ole, Vänskä toteaa.
- Itämeri heijastelee kansainvälisiä jännitteitä ja Venäjän Itämeren laivasto on merkittävä peluri Itämerellä. Jos Itämeren turvallisuus jostain syystä järkkyy ja Suomen ”valtimo” häiriintyy, niin edessä olisi meriyhteyksistä riippuvaiselle maalle todellinen ongelmatilanne. Tällaista meriliikenteen häiriintymistä ei Suomessa oikeastaan ole vielä koskaan koettu. Toimivat ja turvatut meriyhteydet Itämeren altaassa nousevat tärkeämmiksi kuin koskaan aiemmin. On tärkeää, että tuontiriippuvaisina meillä on keinot ja toimintatavat valmiina puuttua mahdollisiin häiriötekijöihin Itämerellä, intohimoinen merihistorian harrastaja painottaa ja vahvistaa
- Mutta mitä ikinä näinä vaikeasti ennustettavina aikoina tapahtuukin, niin Suomen meripuolustus on kunnossa.