Saaristolaiset olivat yhteytessä muuhun maailmaan

Tammiolaiset asuivat 1800-luvun alkuun asti saaressa vuokralla ja he maksoivat kruunulle kalavesien käytöstä luotsaamalla tai rahtaamalla kruunun tavaroita. Isonjaon päättyessä vuonna 1882 Tammiossa oli 47 taloa. 

"Saaristoyhteiskuntien elämänpiiri oli keskimääräistä avarampi, kattoihan se Suomenlahden molemmat rannat, ja saaristolaisilla oli ainakin teoriassa tietoa vielä suuremmasta maailmasta. Saarten talousmuoto poikkesi esimodernista mallista: se perustui vaihdantaan, ja rahaa käytettiin sekä vaihdon välineenä että varallisuusreservinä.

Koska saarelaiset erikoistuivat niihin tuotteisiin, joissa heillä oli suhteellinen etu – kalastuksen tuotteet, viina – heidän työnsä tuottavuus oli parempi kuin omavaraisessa maataloudessa: talonväen työpanos tuotti jokapäiväisen leivän ohella myös lisää varallisuutta ja antoi karusta elinympäristöstä huolimatta mahdollisuuden aineellisen elintason nostamiseen. Niinpä myös nälkäkatastrofien uhka oli saaristossa lähes tuntematon – ainoastaan kulkutautien ja sotien riskeille nämä ihmiset olivat jopa alttiimpia kuin takametsien väki", kertoo merihistorioitsija Yrjö Kaukiainen Rantarosvojen saaristo -kirjassaan.

Kuvassa alla Tammion saaren kirjasto, joka palvelee saarelaisten lisäksi matkailijoita.