Juttu on julkaistu Mediuutisissa nro 9 2.3.2012
Teksti: Minna Pihlava
Merimiesterveyskeskus ruuhkautuu keväällä ja kesällä.
Suomessa on yksi ammattikunta, jolle laki määrää julkisen terveydenhuollon tarjoamaan omaa terveyskeskustoimintaa: merimiehet.
Suomessa on kaksitoista merimiesterveyskeskusta, joista yksitoista on rannikolla. Saimaan sisävesilaivureita palvelee lisäksi Savonlinnan terveyskeskus. Merimiesten terveystarkastukset ovat keskeinen osa merimiesterveyskeskusten toimintaa. Lainsäädäntö edellyttää, että merimiesten terveys tarkastetaan kahden vuoden välein.
Alkutarkastus pitää Suomessa tehdä merimiesterveyskeskuksessa. Määräaikaistarkastukset voi tehdä myös yksityinen merimieslääkäri.
Suuri osa työstä on tarkastuksia
Osa kaupungeista hoitaa merimiesterveyskeskustoiminnan muun terveyskeskustoiminnan osana, osa on ulkoistanut sen.
Helsinki ostaa merimiesterveyskeskustoiminnan Vantaan Työterveys -liikelaitokselta. Toimintaan on vastaavan työterveyslääkärin Marja Saloniuksen mukaan mitoitettu yhden kokoaikaisen lääkärin ja yhden kokoaikaisen terveydenhoitajan työpanos. Käytännössä työtä tekee kolme lääkäriä ja kahdeksan hoitajaa osa-aikaisesti. Vastaanottotilat ovat Koskelan sairaalassa. Toiminnan budjetti oli 166 000 euroa vuonna 2011.
Salonius itse tekee osa-aikatyötä, joten hän tekee merimiestarkastuksia vain ruuhka-aikoina, keväällä ja kesällä. Keväällä tarkastuksiin tulevat laivoille kesätöihin menevät ja kesällä merenkulun opiskelun aloittavat nuoret. Tarkastusten lisäksi merimiesterveyskeskukseen tulee edelleen myös sairaanhoitoa tarvitsevia merimiehiä.
Terveydentila voi estää ammatin
Suurin osa merimiesterveyskeskusten asiakkaista on suomalaisia. Jonkin verran tarkastuksissa käy myös ulkomaalaisia, joiden terveystodistus on menossa umpeen kesken laivamatkan.
Laivoilla työskentely on jaettu kolmeen luokkaan, joissa on erilaiset vaatimukset esimerkiksi näöntarkkuuden suhteen. Tiukimmat vaatimukset koskevat kansityöntekijöitä. Lievimmät raja-arvot koskevat taloustyöntekijöitä eli esimerkiksi tarjoilu- ja lastenhoitohenkilökuntaa, joka ei osallistu suoranaiseen laivan käyttöön.
”Minua on aina kiehtonut, miten tarkkaan merenkulun turvallisuudesta pidetään huolta”, Salonius sanoo.
Kaikki eivät tarkastusta läpäise. Saloniuskin on kohdannut asiakkaita, jotka ovat suunnanneet täysillä merimiehen uralle, mutta terveystarkastus on torpannut aikeet, asiakkaan täydeksi yllätykseksi.
Myös psyykkiset sairaudet voivat olla este merimiestyölle. Esimerkiksi laitoshoito psyykkisen sairauden tai alkoholiongelman vuoksi estää pääsyn merimieheksi. Psyyken pitää olla kunnossa, koska merimiehen pitää pystyä toimimaan yllättävässä hätätilanteessa ja pärjätä vaikka viikkoja yhtä mittaa merellä.
Toiminta alkoi 70-luvulla
Merimiesterveyskeskuksia alettiin perustaa 1970-luvulla. Työterveyslaitoksella 30 vuotta merimieslääkäreitä kouluttanut Heikki Saarni kertoo, että tarkoituksena oli toisaalta järjestää liikkuvalle ammattikunnalle kotipaikkakunnasta riippumaton hoito, toisaalta vastata kansainvälisiin vaatimuksiin merimiesten terveystarkastuksista. Tuolloin kehitettiin jopa tietokonejärjestelmää liikkuvien potilaiden tietojen saatavuuden helpottamiseksi.