Nyt murretaan jäitä!
Jäänmurtaja Sisu, Suomenlahti 6.2.2010
Sisukasta menoa Suomenlahdella!
Komentosillalla raikaa hersyvä nauru. Tutkapari, perämiehet Hanna Kujala ja Mika Joenmaa punovat juoniaan jäänmurtaja Sisun jyristellessä pitkin Suomenlahtea. Hanna kertoo illan suunnitelmissa olevan jääverkkokalastusta ja avantouintia. Pian kuitenkin osoittautuu, että kiireen vuoksi iltasuunnitelmat joudutaan unohtamaan. Hanna väijyy hetken tutkaa ja ottaa suunnan kohti iltavahdin ensimmäistä avustettavaa laivaa, M/s Tornedalenia. Avustus ei kuitenkaan suju odotusten mukaan. Muutaman ärräpään ja Tornedalenin heikon esityksen jälkeen Hanna päättää ottaa laivan hinaukseen.
Vaijeritöitä kannella ja 16200 kilowattia raakaa voimaa
Ketterästi kuin keppihevonen peräkannella kekkuloi 110-kiloinen luolasukeltaja ja matruusi Kari Airola. Ilma on sietämätön, lunta tuiskuaa vaakasuorassa ja näkyvyys on nollassa. Rutiininomaisin ottein Kari valmistelee sata kiloa painavan vaijerin hinausta kuin minä päivänä tahansa. Toimittaja sen sijaan päättää varustautua vallitseviin tuulioloihin sujauttamalla taskuihin muutaman sakkelin.
Vaijeria kiinnitettäessä Britannian lipun alla seilaavan miehistön kanssa ilmenee kommunikaatio-ongelma. Ongelma ratkeaa suomalaisen körilään örähdyksellä ja kansainvälinen käsimerkki laittaa Tornedalenilla seilaaviin pojankloppeihin vipinää. Toimittajan voivotellessa ilman laatua ja kylmyyttä, Kari myhäilee tyytyväisenä ettei olla Perämerellä. Karin varmistettua kiinnityksen kuntoon ja komentosillalle tehdyn ilmoituksen jälkeen, Sisun uumenissa alkaa mylviä 16200 kilowattia raakaa voimaa ja vaijeri kiristyy. Siirrymme sisätiloihin henkilövahinkojen välttämiseksi.
TES-neuvottelut kääntyivät yt-neuvotteluiksi
Päivät seuraavat toisiaan ja murtoapua tarvitsevia laivoja riittää. Media taivastelee M/s Nordlandian juuttumista jäihin, mikä saa kapteeni Antti Väänäsen hymyilemään. Kahdenkymmenen vuoden jäänmurtokokemuksen omaava kippari toteaa, että tietotekniikka ei auta jääolosuhteissa. Tarvitaan kokemusta ja näkemystä jäissä liikuttaessa. Luonnonolosuhteita ei voi kontrolloida ja jäänmurtajat eivät voi olla kaikkialla samaan aikaan. Vanhan ajan merimiehet ovat siis jäänmurtajilla painonsa arvosta kultaa.
Arctia Shippingin laivoilla piti käynnistyä tes-neuvottelut, mutta varustamo sen sijaan ilmoittikin, että ensin pidetään yt-neuvottelut. Jäänmurtaja Sisulla tunnelma on kuitenkin rauhallinen ja töitä huhkitaan entiseen tapaan. Ehkä se kertoo murtajan työntekijöiden luonteenlujuudesta, ettei heti vaikeuksien ilmaantuessa aleta itkemään.
Helmikuun alussa jäänmurtokausi onkin vasta alkamassa, sillä jäitä särjetään pitkälle kevääseen. Sisun miehistö on työintoa täynnä ja tunnelma laivalla on hyväntuulinen. Muutaman leudon talven jälkeen jäätilanne on taas normaali ja se auttaa yhtiötäkin parempaan tulokseen.
Itämeren öljyntorjuntakalustossa puutteita
Tulevaisuudessa jäänmurtajat työskentelevät mahdollisesti kesäisin Luoteis- ja Koillisväylillä Pohjois-Amerikan mantereen pohjoispuolella, mutta vielä näillä näkymin osa aluksista nähdään Katajannokalla Helsingissä. Ensi kesänä murtaja Kontio alkaa työskennellä myös öljyntorjunta-aluksena. Kontiosta ja merivoimien käyttöön 2011 tulevasta monitoimialuksesta huolimatta Itämeren öljyntorjuntakalusto on puutteellinen. Öljyntorjuntavalmiuden kehittymisen toivotaan siis jatkuvan, jotta aluksille ja merimiehille sekä -naisille riittäisi töitä myös tulevaisuudessa.
Teksti ja kuvat: Lauri Sarivaara
