Jäänmurron kilpailutusaika päättyy 24.3.2009. Kahden vuoden sopimuskaudella ei uutta murtajaa ole mahdollista hankkia, vaikka Voima tarvitsisi korvaajan. Kuva: Pentti Holappa

Jäänmurtaja Voima tarvitsee kiperästi korvaajan, mutta hankintaa ei kahden vuoden jäänmurron sopimuskaudella rahoiteta

(4.3.2009)

Jäänmurtaja Voima on yksi maamme viidestä perinteisestä jäänmurtajasta. Vuonna 1953 rakennettu särkijä on suomalaisten laivojen keski-ikää katsellessa 56 vuoden iällään vanha, sillä Itämeren alueen jäänmurtajien keski-ikä on noin 32 vuotta. Voiman murtama väylä alkaa käydä nykyisille kauppalaivoille kapeaksi niiden koon kasvaessa vuosi vuodelta. Voima tarvitsisikin tilalleen kiperästi korvaajan. Paras vaihtoehto olisi uusi monitoimimurtaja.

Merenkulkulaitoksen tehtävä on huolehtia jäänmurron järjestämisestä. Jäänmurtoa on yritetty kilpailuttaa jo muutaman vuoden ajan, mutta markkinoilla on käytännössä tasan yksi toimija. Merenkulkulaitos tilaa ja Varustamoliikelaitos Finstaship tuottaa jäänmurron palveluita. Kilpailuttamisen ongelma on ollut sopimuskausien lyhyys. Nykyinen kilpailutus onkin käytännössä täysin teennäinen ja se on saanut osakseen rankkaa arvostelua.

”Vanhoilla murtajilla pötkitään vielä pitkälle”

Merenkulkulaitoksen talvimerenkulun johtaja Ilmari Aro ei pidä uuden monitoimimurtajan hankkimista tällä hetkellä kiireellisenä, eikä asia ole Aron mukaan Merenkulkulaitoksen käsissä.

”Perinteiset jäänmurtajat ja monitoimimurtajat on pidetty hyvässä kunnossa
ja ne ovat edullisia”, Aro puolustaa kantaansa.

Aro tuo ilmi, että jos joku hankkisi uuden laivan, ostaisi Merenkulkulaitos mahdollisesti sen palveluja noin kolme kuukautta vuodessa, mutta loput yhdeksän kuukautta sen tulisi hankkia ”leipänsä” muualta. Merenkulkulaitoksen on kuitenkin muistettava, että jäänmurron sopimuskausien pituus vaikuttaa merkittävästi siihen, pystyykö joku tuottaja hankkimaan uutta jäänmurtokalustoa. Nyt haussa oleva jäänmurtosopimus on vain kahden vuoden pituinen plus yksi optiovuosi, joten tässä ajassa ei uuden laivan hankkimiskuluja kuoleteta. Jäänmurron sopimuskauden pituuden määrittelee tilaaja, eli Merenkulkulaitos itse.

”Perinteisten murtajien kunto on erinomainen, koska niillä ajetaan leudoista talvista johtuen vähän ja useimmiten kolmella koneella viiden sijasta”, talvimerenkulun johtaja Aro toteaa.

Koska vanhoilla jäänmurtajilla päästään Aron mukaan vielä pitkälle, hän ei kannata palvelun tilaajana uuden monitoimimurtajan hankkimista, sillä uuden monitoimimurtajan pääomakustannukset ovat valtavat.

”Kustannukset heijastuvat heti väylämaksuun korottavasti ja siten vaikuttavat vientiteollisuuden kilpailukykyyn. Kustannuksia alentaa ainoastaan uuden aluksen pienempi miehitys”, Aro toteaa.

”Uusi monitoimimurtaja maksaa veronmaksajille yli sata miljoonaa euroa ja toiset 100 miljoonaa euroa menee rahoituskustannuksiin”, Aro muistuttaa.

Voima murtamassa maaliskuussa 2009. Kuva: Pentti Holappa

Jäänmurtaja Voima Katajanokan kotilaiturissa vuonna 2007.

Ruotsalainen jäänmurtaja Suomen väyliä murtamassa

Aro tuo useasti esiin huolen veronmaksajien rahoista. Aluksilta kerätyt väyläverot ovat Merenkulkulaitoksen mukaan noin 80 miljoonaa euroa vuodessa. Tällä summalla rahoitetaan muun muassa jäänmurto, muttei offshore -toimintaa. Muun toiminnan rahoitukseen Merenkulkulaitos saa Aron mukaan valtion budjetista noin 20 miljoonaa.

Merenkulkulaitos ei näe aiheelliseksi uuden monitoimimurtajan rakentamista senkään tähden, ettei nykyisillekään monitoimimurtajille ole ollut töitä tarjolla viime aikoina hiljentyneillä offshore-markkinoilla. Perämerellä on kuitenkin nähty ruotsalainen jäänmurtaja Suomen jäitä murtamassa samanaikaisesti, kun kotimaan perinteisiä murtajia ja monitoimimurtajia on maannut laiturissa toimettomana. Mutta onko ruotsalainen murtaja ajanut Suomelle väylää ilmaiseksi?

MKL: Ruotsin kanssa tehtävää jäänmurtotyötä aiotaan tiivistää

Merenkulkulaitos painottaa Merimies-lehdelle, että on varustamon asia tilata mahdollinen uusi alus, eikä asia kuulu sen kummemmin Merenkulkulaitokselle. Aro kuitenkin muistuttaa, ”että jos uusi monitoimimurtaja satuttaisiin rakentamaan Suomeen, niin ei ole millään lailla itsestään selvyys että sen saisi rakennuttaa Finstahip, koska hanke on kilpailutettava.”

”Ei uuden monitoimimurtajan rahoitusta ratkaista vanhojen murtajien pitkillä sopimuksilla, niistä on jo pääomakustannukset maksettu, ei rahaa voi kerätä toista kertaa”, Aro toteaa.

Jos joku varustamo on kuitenkin kiinnostunut hankkimaan uuden aluksen, esittää Merenkulkulaitos tilaavansa uuden jäänmurtajan palveluita siltä esimerkiksi kolme kuukautta vuodessa 15 vuoden ajan. Tilausta edeltää kuitenkin normaali kilpailutuskäytäntö, Merenkulkulaitos muistuttaa.

Aro kertoo myös, että vuonna 2006 Merenkulkulaitos tarjosi uuden öljyntorjunta- monitoimimurtajan sopimusajaksi 20 vuotta. ”Mutta hinta nousi tuolloin pilviin, kun oli vain yksi tarjoaja - ja hanke kaatui”, Aro kertoo.

Nyt haussa oleva jäänmurron sopimus on vain parivuotinen

Merenkulkulaitoksen parhaillaan kilpailuttama jäänmurron sopimus on joka tapauksessa todella lyhyt. Kyse on vain kahden vuoden kaudesta, sisältäen yhden optiovuoden. Aron mukaan nyt haussa oleva sopimuskausi on vain ”välikauden sopimus”. Merenkulkulaitoksen asettamaan lyhyeen sopimuskauteen on puolestaan kolme eri pääsyytä. Ensimmäinen niistä on vuoden 2010 alussa aloittava väylävirasto, toinen on nykyisen palveluntuottajan, eli Finstashipin mahdollinen yhtiöitys ja kolmas on yritys tiivistää Ruotsin kanssa tehtävää jäänmurtotyötä.

Jäänmurtoon on vaadittu pidempiä sopimuskausia useammalta taholta. Jos jäänmurron hoito olisi turvattu sen tuottajalle esimerkiksi 10 - 15 vuoden kaudeksi, tuottajalla olisi mahdollisuus investoida uuteen murtajaan, kun hän tietäisi että töitä on tarjolla. Merenkulkulaitoksen esiin tuoma kolme kuukauden tilaus per vuosi ei kuitenkaan auta asiaa, vaikka sopimuskausi olisi kuinka pitkä tahansa, sillä onhan laivoja huollettava ja pidettävä yllä vuoden ympäri.

Jäänmurron pidempien sopimuskausien puolesta on puhunut myös Suomen teollisuus. On kaikkien etu että talvimerenkulku ja jäänmurtopalvelut ovat kotimaassa kunnossa, jotta kuljetukset saadaan hoidettua. Tämän vuoksi kotimaasta on löydettävä tulevaisuudessa uudempia murtajia vanhojen käydessä liian kapeiksi murtamaan jäitä suurentuneille aluksille.

Kuva: Pentti Holappa

Uuden monitoimimurtajan rakentaminen työllistäisi laajasti

Työllisyystilanne Suomen telakoilla on tällä hetkellä todella huono. Uuden monitoimimurtajan rakentamisen kotimaahan saataisiin kiperästi kaivattuja tilauksia talousahdingosta selviämiseksi. Uuden laivan rakennus toisi myös telakalla töitä ja työllistäisi samalla myös aliurakoitsijoita, joten hyöty olisi laajakantoinen.

Merenkulkulaitoksen Aron mukaan ei ole kuitenkaan itsestään selvää, että jos uusi alus päätettäisiin rakentaa, että tilaus tulisi kotimaahan.

”Ei ole mitenkään varmaa, että aluksen rakentaisi Helsingin telakka, se riippuu siitä kuka on rakennuttajavarustamo”, Aro on skeptinen ja jatkaa

”Merenkulkulaitoksen tehtävä on varmistaa turvallinen, sujuva ja
kustannustehokas talvimerenkulku. Sen hoitamiseen tarvitaan vähintään
kahdeksan hyvin toimivaa jäänmurtajaa. Merenkulkulaitos on täysin tietoinen siitä, että Voima alkaa olla taloudellisen käyttöikänsä päässä ja seuraa tilannetta tarkoin. Jäänmurtajan tilaaminen ei ole kuitenkaan yhtä helppoa EU-Suomessa kilpailutuksineen kuin Kekkosen aikana. 1970- luvun lopulla tilattiin Urho-luokka pitämään Perämeren satamat auki koko talven, nyt tahtoo olla niin, että ainoat jäät ovat usein vain Perämerellä”, Aro toteaa.

Vastoin Merenkulkulaitoksen kriittistä näkemystä vanhan ja ”kapeaksi käyneen” Voiman tilalle tarvittaisiin pikaisesti uusi alus. Monitoimimurtaja olisi myös vahviste maamme huoltovarmuudelle, jota ei voi kehua. Pitkällisten tilastojen mukaan joka seitsemäs talvi on kova jäätalvi, eli kotimaista kalustoa tulee olla saatavilla.

Merenkulkulaitoksen kaavailut ruotsalaisen murtajan käytöstä kotimaan väylien murtamiseen ovat todella huolestuttavia ja näistä aikeista luulisi Suomen teollisuudenkin kauhistuvan. Kotimaassa pitäisi olla riittävästi hyväkuntoisia aluksia, eikä naapurin apuun voi hädän hetkellä liioin luottaa. Aro myöntää itsekin, että Itämeren alueen valtioiden jäänmurtokalusto on jo nyt kortilla kovan jäätalven koittaessa.

”Kalustoa Itämeren alueella ei ole”, hän toteaa.

Kun kalustoa ei siis ole, niin eikö olisi hyvä pitää kotimaisista murtajista huolta ja alkaa harkita uuden kaluston hankkimista vielä hyvien säiden aikana.

Saana Lamminsivu

Lukijoiden kommentit

1) Kummasti Aro soutaa ja huopaa. Ilmoittaa ettei MKL tilaa laivoja ja kuitenkin Finstashipin kohdalla jakelee neuvoja ja melkein määräyksiäkin, ettei Finstashipin kannata tilata uutta monitoimimurtajaa. Monitoimimurtajalle on paljon muutakin käyttöä kuin Suomen merialueen jäänmurto (huom. Fennica. Nordica, Botnica). On Finstashipin oma asia tilaako se uutta murtajaa vai ei. Vanhat murtajat on alkaneet rapistua huollon niukkuudesta, väki vähenee laivoilta ja työt lisääntyy. On ajan kysymys milloin ne "lasahtavat" kesken ajon.
Käsittämättömiä kommentteja Ilmari Arolta!

Pentti Holappa

2) Jos monitoimimurtaja olisi niin hyvä business kuin annetaan ymmärtää ei sen tilaamiseen mitään jäänmurtosopimusta tarvittaisi vaan offshore-toiminta kattaisi hankinnan kulut. Monitoimimurtajilla ja offshore-markkinoiden dumppauksella lienee tehty vahinkoa min. yhden uuden perinnemurtajan hankinnan verran. Urhon piirrustukset esiin ja uusi nelipotkurinen tilaukseen Hietalahdesta EU:n kilpailumääräyksistä välittämättä.

Nimenomaan on Finstashipin asia tilata uudet murtajat, mutta kun näitä monitoimisia makaa 3 kpl. toimettomina mm. Botnica kuudetta kuukautta Leithissa. Teknisesti ottaen Finstaship lienee konkurssissa, mutta valtion liikelaitos tunnetusti ei voi tehdä konkurssia. Finstaship ei mistään saa lainaa uutta murtajaa varten. Ehkä joku valtion laitos tilaa sen ja leasaa puoli-ilmaiseksi Finstalle.

Janne Koskinen