Kevät tuo valon, mutta monille myös uupumuksen.
Mitkä ovat sen tunnistamisen merkkejä?

Jatkuva tehottomuuden tunne voi olla oire uupumuksesta

Työntekijän uupuminen tapahtuu yleensä asteittain. Usein käy niin, että omia uupumisen oireita on vaikea tunnistaa ennalta. Stressin oireisiin mukaudutaan ja ne hyväksytään osaksi omaa persoonaa. Jatkuvat tehottomuuden ja kyvyttömyyden tunteet saattavat olla oireita uupumisesta. Vaarana on, että itseensä ”pettynyt” alkaakin tässä vaiheessa lisätä vauhtiaan ja ajautuu vähitellen kierteeseen, jossa vauhti vain kasvaa.

Jatkuvan tehokkuuden ja itseltään vaatimisen seurauksena henkilö luopuu pikku hiljaa omasta ajastaan - ja lopulta koko elämästään. Tämä on yleinen ilmiö esimerkiksi nuorten, vast’ikään työelämään saapuneiden kohdalla. Työpaikka on kuin perhe, jolle halutaan antaa kaikkensa. Töitä paiskitaan kelloon katsomatta kokiksen voimalla, kunnes eräänä päivänä seinä on vastassa.

Edellä mainittu esimerkki on valitettavasti kovin tuttu monelle työntekijälle nykypäivänä. On ennen kaikkea muistettava ja huomioitava, että uupuminen voi tapahtua ikää katsomatta, aivan missä tahansa vaiheessa työuraa.

Filosofian tohtori, psykologi ja psykoterapeutti Annukka Merikallio on kirjoittanut kirjan uupumuksesta ennen loppuun palamista. Merikallio on kohdannut omassa psykoterapeutin työssään vuosien varrella kymmeniä työssä uupuneita, mistä ajatus ennaltaehkäisevän ja uupumisen oireiden tunnistamista helpottavan opaskirjan laatimiseen syntyi.

Loppuun ei tarvitse palaa on käytännönläheinen teos oman elämäntilanteen arviointiin. Teoksesta löytyy tarinoita ja arkisia esimerkkejä oman jaksamisen arviointiin siitä, olenko tällä hetkellä uupunut vai en.

”Ihminen ei pala loppuun kertaheitolla”

Uupuminen syntyy vähitellen, sillä niin sanotun suorittajan suorittaminen ei jatku vain työpaikalla, vaan ilmiö leviää helposti omaan vapaa-aikaankin. Työn, perheen, harrastusten ja ystävien yhteensovittamisesta tulee oravanpyörä. Vaikka aktiviteetteja ja ystäviä on lukuisasti ympärillä, mikään ei tunnu enää miltään. Päinvastoin jopa tuttujen tapaaminen voi alkaa ärsyttää ja tuntua velvollisuudelta. Siinä vaiheessa, kun tuttuja tavatakseen on varattava sitä varten kalenterista erikseen aika saattaakin olla hyvä miettiä, ollaanko jo ylikuormitettuja ja ajauduttu niin sanotusti hakoteille omasta elämästä.

Sinulla on oikeus vapaa-aikaan
– myös lomalla!

Usein on myös niin, että ulkopuoliset ihmiset asettavat meille paineita lopulta vähiin jäävän vapaa-aikamme käyttämiseen. Erityisesti perheellisillä sukulaisvisiitit voivat muodostua pakkopullaksi, jos lyhyen loman aikana on kuljettava kylästä kylään ja kunnasta kuntaan. Loman jälkeen ollaankin täysin uupuneita, kun aikaa omille tekemisille ei jäänyt loman aikana yhtään. Kirjan kirjoittaja Annukka Merikallio korostaa, että on aivan oikeutettua uskaltaa sanoa ”ei” joillekin kyläkutsuille. ”Meillä on oikeus omaan vapaa-aikaan”, hän vahvasti muistuttaa.

Millainen persoona uupuu helpoiten?

Ne, jotka osaavat käyttää työelämässä niin sanotusti kyynärpäitään eivät välttämättä ole ensimmäisten uupujien listalla, Merikallio toteaa. Sen sijaan kiltit
”suoriutujat” ovat vaarassa väsyä ensimmäisinä. Työt tehdään hyvin, jolloin niitä annetaan hyvälle suoriutujalle helposti lisää. Vaarana on, että henkilö alkaakin kuormittua vähitellen, eikä väsymistä huomaa välttämättä itse, eivätkä työkaveritkaan. Kiire ikään kuin hyväksytään normaaliksi käytännöksi työpaikalla.

Ne, jotka hyväksyvät jatkuvan kiireen läsnäolon oikeaksi vaihtoehdoksi, ovat usein erityisesti niitä, jotka pyrkivät tekemään työnsä aina mahdollisimman hyvin. Kun töitä lisätään, myös vauhti lisääntyy. Suorittaja ei selviydykään töistään enää niin hyvin ja alkaa epäillä omaa tehokkuuttaan sekä ammattitaitoaan. Hätääntynyt pelkää epäonnistuneensa ja lisää entisestään tehokkuuttaan. Kierre kohti uupumista on pahasti aluillaan.

Alituinen kiire leipäännyttää

Jatkuva kiire ja tehokkuus eivät välttämättä tuota työpaikalla parhaita tuloksia. Ennen pitkää alituisessa kiireessä leipäännytään ja tylsistytään. Haasteista muodostuu rutiineita, jotka hoidetaan kuten rutiinit hoidetaan: paneutumatta, puntaroimatta ja uutta kehittämättä. Aikaa ajatuksille ja kehitystyölle ei jää.

Asiakaspalvelutyössä ei kohdata enää ihmisiä ”sydämellä”, mikä kuitenkin voi näkyä päältä, kun palvelusta tulee ”totista”. Konehuoneessa tehdään vain pakolliset ”hommat”, eikä ole resursseja pohtia korjaussuunnitelmia ajan kanssa, mikä voisi olla pidemmällä tähtäimellä hyödyllistä.

Kaikilla meillä esiintyy stressiä ja uupumista ajoittain. Tärkeää onkin oppia tunnistamaan niin sanottuja vakavampia ”herätyskelloja”, jotka voivat kertoa uupumuksesta. Ja mitä useampi kello päässä soi, sitä uupuneempia saatetaan olla.

”Mikäs sille nyt tuli?”

Kuten aina, stressi alkaa jossakin vaiheessa purkautua ympäristöönsä. Naisilla stressi voi purkautua esimerkiksi yllättävinä ”itkukohtauksina” ja miehillä stressi voi esiintyä kiukkuisuutena. Vaikka edelläoleva toteamus hieman hymyilyttää, siinä on kuitenkin vissi perä: mikäli olet ”normaalitilastasi” enemmän itkuisella tai kiukkuisella päällä, saatat olla uupunut. Jatkuva itku ja ärtymys ovat kehon signaaleita siihen, että itseään pitäisi nyt kuunnella.