Vahva myötäeläjä ja periksiantamaton puurtaja
Pohjoisen osaston pitkäaikaiselle sihteerille Asko Juntuselle myönnettiin SAK:n kultainen ansiomerkki 17. joulukuuta 2007. Asko otti ansiomerkin vastaan Pohjoisen osaston puheenjohtaja Pentti Holapalta kotonaan Keminmaassa ja samanaikaisesti juhlistettiin myös Juntusen 60-vuotispäiviä.
Vaatimattomuudesta huolimatta Juntunen on tehnyt merkittävän ja pitkän uran ay-toiminnassa ja auttanut aina ystäviään vaikeuksissa. Hän on ollut Pohjoisen osaston toiminnassa mukana alusta lähtien ja hän muistaa myös hyvin osaston perustamiskokouksen vuonna 1983.
- Ensin oltiin perustamassa sellaista Perämeren osastoa, mutta ajatus ei saanut lopulta kannatusta – ja lopulta hyvä näin, Asko muistelee nyt jälkikäteen hymyssä suin perustamiskokouksessa käytettyjä kiivaita puheenvuoroja.
Pohjoisen osasto on Merimies-Unionin toiseksi vanhin osasto ja se perustettiin kaksi kuukautta Saimaan osaston jälkeen. Pohjoisen osaston perustamispäivä on 16.7.1983, eli osasto täyttää tänä vuonna 25 vuotta. Juntunen aloitti osaston sihteerin tehtävässä vuonna -89 ja on sillä tiellä vieläkin.
Pitkään ay-toiminnassa mukana olleena Asko on nähnyt Suomen rakennemuutosten vaikutuksen merenkulkuun ja siitä seuraavat muutokset. Asko lähti 15-vuotiaana hinaajille töihin ja sitä ennen hän oli ehtinyt olla jo tehtaassa töissä. Aikoinaan hinaajien kansimies ei päässyt Unionin jäseneksi, joten Asko liittyi Unioniin vasta vuonna -72. Hinaajilla tehtiin paljon tukinuittoa, mutta uiton vähentymisen myötä ja pöllien siirtyessä kumipyörien kuljetettavaksi huomasi Juntunen olevansa vuonna -92 työtön.
- Se oli tiukka paikka, kun uitot loppuivat. Tuolloin oli aivan hiuskarvan varassa, että en jättänyt Unionia ja lähtenyt tehtaalle töihin, muistelee Asko myöhemmin nyt 90-luvun alun aikaa, joka koetteli koko Suomea kovalla kädellä.
Työttömyys ja lamavuodet syvensivät entisestään Askon myötäelämisen taitoa ja siksi hän on varmasti kuuntelija, joka ymmärtää ihmistä hädän hetkellä, kuvailevat oman osaston jäsenet hänen luonnettaan. Työttömänä Asko teki jonkin aikaa maapuolen töitä, mutta vuonna -97 hänellä kävi onnenkantamoinen, kun tuttu soitti häntä lomittajaksi Hailuodon lautalle. Samana kesänä soitettiin myös Kemin satamasta ja nyt Askoa pyydettiin puolestaan tekemään matkailujäänmurtaja Sammolle generaattorihuoltoa. Siitä lähtien Asko pääsi jälleen merille takaisin ja hän on työskennellyt talvisin Sammolla konemiehenä ja kesäisin Hailuodon lautalla, eikä mies voisi olla tyytyväisempi, sillä merellä merimies on kotonaan.